sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Avojaloin ja Raaka tie Raatteeseen

20 tositarinaa karjalan kannakselta.  Kirjoittamassa Anna Kortelaisen lisäksi:Martti Bacman, Laila Hivisaari, Eija Järvinen, Teemu Keskisarja, Eeva Kilpi, Johanna Piipponen, Heidi Rytky, Hannu Takala ja Heikki Ylikangas.  Anna Kortelainen on kirjoittanut puolet teksteistä.  On hienoa lukea ihmisistä, jotka ovat eläneet vanhaan hyvään aikaan, siis ennen sotia.

Karjalan kannas kiinnostaa minua, kun omatkin juureni ovat sieltä saaneet alkunsa.  Avojaloin kertoo 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tunnetuista ihmisistä.  He ovat osittain unohtuneet nykyajan ihmisiltä.  Heidän kiehtovat kohtalonsa saavat arvoisensa kertomukset.  Historian tutkiminen ihmisten elämästä saattaa olla kiven takana.  Pieniä palasia sieltä täältä koottuna yhteen sujuvaan kertomukseen on ihailtavaa työtä.

Historia avautuu eri lailla kertomuksina, kuin litania vuosilukuja.




Samaa työtä on tehnyt Teemu Keskisarja kirjassaan Raaka tie Raatteeseen.  Hänenkin kirjansa sisältää historiaa, joka kerrotaan ihmisten kautta.  Ei vain suuria tapahtumia, vaan ihmiset osana sitä.




Sodat näyttävät miten ihmisestä tulee raaka ja julma saadessaan aseen käteensä.  Eloonjäämiskamppailu on raakaa, eikä silloin välitetä kuin omasta hengestä.  Venäjä kuljetti Ukrainalaisia puolustamaan maataan Suomen rajalle.  Huonoissa varusteissa he hävisivät suomalaisille lumisilla tantereilla.  Ei suomalaisillakaan ollut häävejä varusteita, mutta taistelutahto oli kova ja yhteistyö toimi.

En aiemmin ole koskenut historiakirjoihin monestikaan.  Kaikissa kirjoissa kerrotaan tietysti eletystä elämästä, mutta nämä kirjat kertovat todellisista ihmisistä.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Leo Jokela, vaatimaton sivuosien sankari

Kirjoittanut Asko Alanen.  Leo Jokela oli pienten osien suuri mies.  Hän esiintyi isossa määrässä suomalaisia elokuvia.  Leo Jokela otti vastaan kaikki osat, mihin häntä pyydettiin, jos vain aika riitti.  Varmasti siitä johtuen kirjassa vilisee elokuvien ja televisio-ohjelmien nimiä luettelunomaisesti. Kaikista hän suoriutui erinomaisesti.  Suurimpina rooleina Palmu- elokuvien Kokki, G.Pula-aho ja Rautatien Matti.

Kirja on enemmänkin Leo Jokelan roolien esittelyteos.  Muutamilla sanoilla esitellään toki hänen elämäänsä muutenkin.  Se jää kuitenkin roolihenkilöiden taakse piiloon.  

Leo Jokela pystyi vangitsemaan katsojan valtaansa pienillä eleillä, kuten suuret taiteilijat yleensä.  Pääesiintyjät saivat usein tehdä työtä, että heidätkin huomattiin.  Kun Jokela ilmestyi kuvaan, hänet huomattiin.


Oli hieno teko tehdä elämäkerta Leo Jokelasta, vaikka hänen roolinsa ei muutenkaan ole unohtunut elokuvien ystäviltä.  Niitä toistetaan tämän tästä televisiossa ja ihan syystä.   Niistä voivat ottaa oppia tämänkin päivän näyttelijät.  Pienillä asioilla voi tehdä suuria rooleja.



lauantai 4. maaliskuuta 2017

Omat kirjat

Kirjoittelen jonkun verran itsekin ja silloin jää muiden kirjojen lukeminen vähemmälle.  Kirjojani ei monikaan tunne tai lue.  Itekirjailijana tai omakustantajana olo on toisinaan turhauttavaa.  Kirjoittaminen on kaikenkaikkiaan mukavaa, vaikka ketään ei aukaisisi yhtään kirjoittamaaani kirjaa.  Kirjoittaa voi itseään varten.  Kaikki kirjoittaminen kehittää taitoa sanojen vääntelyyn ja kirjoittamiseen. 

 Blogien kirjoittaminen on hyvää terapiaa ja antaa mahdollisuuden omien tuotostensa esille panoon.  Netissä liikkuu paljon katsottavaa ja luettavaa.   Toiset esittelevät omia taidonnäytteitään, toiset muiden. 

 Olen löytänyt sieltä monia samoin ajattelevia.  On ilo seurata toisten kirjoittamia blogeja, joista saa ideoita oman tekemiseen.

Omat kirjani ovat unelmieni toteutuksia.  Mitään ei saa, jos ei uskalla heittäytyä ja tehdä sitä mitä haluaa, välittämättä muiden mielipiteistä.

Uusin kirjani on nimeltään Lyhyttavaraa.  Se ilmestyy parin viikon sisällä.  Se sisältää ajatelmia ja pieniä mietintöjä.  Lukee ken haluaa.


Muutama muukin kirja on tullut tehtyä.  Niitä löytää joistakin kirjastoista.

 Kukas sen kissan hännän nostaa jos ei itse.  Ei tehtyjä töitä kannata piilotella.

Tiedän, etten ole kirjoittajana niiden lahjakkaiden kirjoittajien joukossa, joita kustantajat haluavat.  Olen harrastajakirjoittaja, joka kirjoittaa harrastuksekseen kirjoja.  Samoin kuin karaokelaulajat laulavat lauluja ja maalaustaiteen harrastajat maalaavat tauluja.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Sivuääniä

Jari Tervon tuotannosta Esa Silanderin toimittamia aforismeja ja lohkareita.  Olen aina pitänyt Jari Tervoa enemmänkin tarinan kertojana kuin aforistikkona.  Pidempien tekstien joukosta löytyy arorismeja, kun niitä vain osaa etsiä.  Jotkut ovat lausahduksia roolihenkilöiden suulla sanottuna.  

" Lauseen lopussa tuijottaa musta piste kuin luodinreikä otsassa"
Roope Ruoska-Ahde

Kirjoittajana välillä tuntuu tältä. Mitähän sitä taas tuli kirjoitettua?  

"Vapaa se on minunkin sanani perkele"
Oskari Raappana

Aina sanonnat ja mietteet eivät ole yleviä tai hienoja, ne ovat kuitenkin usein tosiasioita, jotka napsahtavat kohdalleen.

Jari Tervo on aloittanut runoilijana, kuten moni muukin kirjailija.  Hän osaa lyhyen ja iskevän sanomisen, kuten on televisioesiintymisessäkin huomattu.  

Kirjan loppupuolella on lohkareiksi kutsuttuja pidempiä juttuja.  Lohkare on hieno keksintö käyttää isommasta kokonaisuudesta irrotettuja paloja.  Ne kuuluvat johonkin, mutta voivat pienenä lohkareena kertoa kirjasta oleellisen.  Tässä tulee kuin pikakelauksella Jari Tervon kirjat luettua.  Jokaisessa kirjassa on oma tyylinsä, joten irrotetut lohkareet ovat erilaisia.

Tämä kirja on julkaistu 2010.  Sen jälkeen Tervo on kirjoittanut lisää. 


tiistai 24. tammikuuta 2017

Nuorgamin alkon tuho

ja muutama erätarina.  Jatkoin Mikko-Pekka Heikkisen tuotannon lukemista.  Jo tässä ensimmäisessä kirjassaan kieli on rikasta ja muhevaa.  Lappiin tämäkin kirja sijoittuu. 

Heikkinen on Kajaanista syntyisin, joten pohjoisen metsät ja tunturit ovat lähempänä häntä kuin minua.  Heikkinen pukeutuu tarinoissaan vaikka karhun nahkaan tai piiloutuu metsään. Niissä on turvapaikka ihmiselläkin.

Lapissa saattaa olla Lapin laki, jota ei pysty virkavalta valvomaan pitkien etäisyyksien päästä.  Niistä saa muhevia ja eläviä tarinoita, joita voi olla etelän ihmisen vaikea mielikuvituksissaan kokea.  Viinakaupan paikata kamppaillaan sielläkin.  Siitä saadaan kiista aikaiseksi etelässäkin, minkä kaupan kylkeen se pistetään.  Miksei sitten Lapissa, jossa matkaa saattaa tulla satoja kilometrejä Alkoon.

Mielenkiinnolla seuraan hänen kirjoitusuraansa.






torstai 29. joulukuuta 2016

Jääräpää

Mikko-Pekka Heikkinen.  Romanttinen ja komediallinen kertomus Suomesta.  Kirjassa on rakkautta, seikkailua, väkivaltaa ja vanhoja uskomuksia.  Maailma on useimmiten miesten jos naiset sen sallivat.  Miehet voivat uhkailla ja lyödäkin jos naiset alistuvat.  Asla ei halua olla väkivaltainen ja taistelee sitä vastaan.  Rakkaudesta Katjaan hän taipuu vaikka mihin.

Katja on saanut paikan kunnanjohtajan Muoniossa.  Hän saa kimppuunsa Lappalaisen jääräpäisyyden omaavan apen.  Appi on kaikkea uutta vastaan.  Katjan anoppi ja Aslan äiti on  Muonion viimeinen poliisi, Liisa Karhuvuoma.  

Shamanismiakin sotketaan mukaan.  Lapin lakia käytetään apuna, että päästään haluttuun lopputulokseen.  

Heikkisen aiemmat kirjat, esikoisteos Nuorgamin Alkon tuho ja seuraava Terveiset Kutturasta olivat myynti- ja arvostelumenestyksiä.  Ne ovat vielä minulta lukematta, mutta aion ne jossain vaiheessa lukea.  

Jääräpää oli sen verran kutkuttava luettava, että jäin kaipaamaan jatkoa lukukokemukselle.  Tämän vuotinen kirja, Poromafia, tuntuisi myös luettavalta.

Aina on hienoa löytää uusia kirjallisia tuttavuuksia.  Suomessa on paljon hyviä kirjoittajia.  He ammentavat osaamistaan omista kokemuksistaan ja upeasta mielikuvituksesta, kuten Heikkinen.  Hänellä on ammentaa jostain tietoa ja taitoa.  Toimittajan työ auttaa varmasti siihen.




sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Huvila

Tuula-Liina Varis.  En aluksi oikein päässyt sisään tähän tekstiin.  Kirja oli kirjoitettu ilman varsinaisia vuorosanoja.  Kaikki sanomiset ja tekemiset tulivat selville kirjasta, mutta oli jotenkin vaikeampilukuinen.

Perustarina on rakastamisen ihanuudesta ja vaikeudesta.  Raakel rakastuu taiteilijaan, joka vie tyttöä mihin tahtoo.  Taiteilijat ovat usein oman tiensä kulkijoita, jotka voivat olla julmia omia rakkaimpiaankin kohtaan, mennäkseen ja tehdäkseen mitä haluavat.  Silloin joku aina kärsii.

Tuula-Liina Varis on muuntautumiskykyinen kirjailija.  Kaikki kirjat ovat kirjoitettu vähän erilaisista ihmisistä, eri näkökulmista.  Mielenkiintoisia kuvia entisistä ajatusmaailmoista.  Tämä kirja sijoittuu aikaan ennen sotia.  Se kertoo miten ihmiset eri tavalla sota-aikaa.  

Varis on hieno sanankäyttäjä.  Huvilassa on pienen ihmisen pieni elämä nostettu esiin hienolla tavalla.  Rakkaus, kaiken se kärsii, kaiken se antaa joskus se myös murskaa alleen heikomman ihmisen.