sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Runotuulella keväällä

Tutustuin runokirjaan Kauneimmat luontorunot, jonka on toimittanut Sinikka Pellinen. Se on julkaistu 1994. Sieltä nousi jälleen ylitse muiden Saima Harmajan, Eino Leinon ja Uuno Kailaan runot.  En tiedä mikä niissä minua kiehtoo.  Kenties ne ovat niin soljuvia ja sanojen yhteensopivuus niin kaunista.  Ne tulevat mieleeni kuvina, niinkuin kaikki muutkin tekstit, joista pidän.  Ne ovat heti ymmärrettäviä.  Olen ilmeisesti niin hätäinen, etten ehdi mietiskellä sanojen ymmärrettävyyttä.  Jos en heti tajua mitä sanotaan niin ohitan tekstin olan kohautuksella.
Kirjan ensimmäinen runo on Saima Harmajan Ensimmäinen kevätpäivä ja ensimmäinen säkeistö:
 
Ensimmäinen kevätpäivä jää
vielä väreilemään yllä pihan.
Pieni talvilintu livertää
uusin äänin, uupumatta ihan
 
Tästä ei voi olla epäselvyyttä mitä runo tarkoittaa.  Kuitenkin siinä on kaikki mitä kevät tuo ensimmäisenä mieleen.
 
Uuno Kailas, runo Kevät, toinen säkeistö:
 
Repäise auki mielesi akkunat,
joihin pahantuulen hämähäkki
talvisaikaan kutoi verkkojaan.
Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen,
ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä
lokkiparvien parissa.
 
Eino Leino Kevätmyrskyjä, ensimmäinen säkeistö:
 
Kevätmyrskyt jo riemuiten käy yli maan,
oi, heräjä, ihmisen henki!
Töin, aattehin astuos taistelemaan,
anna aallota tuntehienki!
Kas, laineet on luotu laivojen soutaa
ja taljat ne kultaiset urhojen noutaa.
Kevätmyrskyt jo riemuiten käy yli maan,
oi, heräjä, ihmisen henki!
 
 
Runoissa on tietenkin sen ajan sanoja ja rytmi, mutta lukiessani niitä ne, aukeavat eri tavalla mielessäni kuin joidenkin uusimpien runoilijoiden runot.  Luen mielelläni uusiakin runoja, vanhat säilyvät mielessäni kultakimpaleina.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.