maanantai 27. toukokuuta 2013

Tarkoin vartioitu talo

John Boyne, irlantilainen kirjailija.  On kirjoittanut muitakin historiallisia romaaneja kuin tämän esim. Poika raidallisessa pyjamassa.  Tämä kirja, Tarkoin vartioitu talo, sijoittuu tsaarin Venäjälle.  Kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits pelastaa Venäjän suuriruhtinaan hengen, ja hänen elämänsä mullistuu.  Hän kulkee tsaariperheen mukana loppuun saakka, välillä tehden omia ratkaisujaan. 
 
Välillä kerrotaan Georgin ja hänen vaimonsa myöhäisemmästä elämästä Englannissa.  Kerronta on mielestäni sujuvaa ja vaikka en historiasta tiedä kaikkia tosiasioita, niin pääasiat ovat varmasti oikein.  Fiktion avulla tarinaan ja historiaan tulee eri sävyjä.  Venäjällä on ollut kaikenlaisia ihmiskohtaloita, miksi tämä ei voisi olla tapahtunutta. 
 
Historialliset romaanit ovat suosittuja erilaisen elämän ja menneen loiston ihmettelyn takia.  Julmuus on ollut silloinkin suorasukaista ja ketään säästämätöntä.  John Boyne osaa kirjoittaa kiinnostavasti historiasta. 
 
Kirja on suomennettu 2011. 
 
 

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kaikella on hintansa

Tanskalaiset sisarukset Lotte ja Sören Hammer ovat yhdessä kirjoittaneet jännittävän rikosdekkarin, jonka lähtökohta alkaa 25 vuoden takaa.  Syytön on tuomittu silloin.  Oikea murhaaja jatkaa sairaita tekojaan.  Rikosylikomisaario Konrad Simonsen oli johdossa silloin ja on johdossa edelleen. 
 
Jännitys on lopussa aivan käsinkosketeltava.  On otettava käyttöön laittomiakin keinoja rikoksen ratkaisemiseksi.  Kirjailijasisarusten ensimmäinen kirja Saastat on ollut menestys ja tämä jatkaa menestystarinaa.  Kolmaskin osa on kai ilmestynyt, Yksinäisten sydänten kerho. 
 
En ole lukenut ensimmäistä osaa, täytyy varmaan ottaa luettavaksi seuraavaksi ennen kuin siirtyy kolmanteen osaan.  Aina löytyy Pohjoismaista uutta ja laadukasta kirjallisuutta, ennen kaikkea dekkareita. 
 
 

tiistai 7. toukokuuta 2013

Kirjat ja keräily

Kirjojen keräily voi mennä hallitsemattomaksi.  Pienet tilat asettavat onneksi rajoja.  Ongelma tulee siitä kun ei pysty luopumaan juuri mistään kirjasta.  Olen jonkun verran keräillyt lastenkirjoja oman lapsuuteni ajalta, vuosikymmenten takaa.  En kierrä missään kirjamessuilla.  Kirpputoripöytiä tulee katseltua sillä silmällä.
 
Muistikuvissani ovat Pessi ja Illusia, Tirlittan, Viisikko ja monet muut.  Joitakin olen saanut haalittua itselleni.
 
Yksi omasta lapsuudestani jäjelle jäänyt kirja on Tyyne-Maija Salmisen kirjoittama Satupoika Piu-Pau.  Kirja oli ensimmäinen minulle ostettu kirja, sen takia pidetty.  Sitä olen lukenut omalle lapsellenikin.  Kirjat kestävät äidiltä tyttärelle ja vielä pidemmälle.


Arvid Lydecken, Anni Polva, Kirsi Kunnas, Jalmari Finne ja Aapeli, paljon on hyviä kirjailijoita Suomessa .  Ennen ja nyt.

 


 




 
 

maanantai 6. toukokuuta 2013

Leiri 14

Pako Pohjois-Koreasta.  Blaine Harden kirjoittaa reportterin otteella Shin Dong-Hyukin paosta poliittisten vankien leiriltä.  Shin Dong-Hyuk on syntynyt siellä, eikä tiennyt muusta elämästä.  Siellä vallitsi ja vallitsee vahvemman laki.
 
Pohjois-Koreasta kuulee ja näkee paljon asioita mediasta.  Todellinen elämä siellä on näettyä karumpaa.  Hitlerin leirit Saksassa olivat pahuuden ilmentymiä.  Pohjois-Korean leirejä voi verrata niihin.  Kirjan perusteella leireillä kidutetaan, nöyryytetään ja tapetaan ihmisiä mitättömien syiden perusteella.
 
Nälkä ajaa ihmisiä ilmiantamaan läheisiäkin ihmisiä yhdestä ateriasta tai vähän helpommasta työstä.  Vankileiri 14:n kymmenen sääntöä oli opeteltava ulkoa ja ensimmäinen kohta on jokaisessa säännössä on: ammutaan heti.
 
Pakomatka oli pitkä ja vaikea.  Sitkeästi Shin Dong-Hyuk teki sen.  Vähän onneakin oli matkassa.  Sopeutuminen on vaikeaa ihan erilaiseen yhteiskuntaa.
 
"Olen kohoamassa eläimen tasolta, mutta edistys on todella hidasta.  Joskus yritän itkeä ja nauraa kuin muut kokeillakseni, tuntuuko se joltakin"  Shin Dong-Hyuk
 
Jos syntyy sellaiseen maailmaan, ei osaa kaivata mitään muuta.  Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että kipu tuntuu yhtä pahalta.
 
 

torstai 2. toukokuuta 2013

Hämärän huoneet

Alice LaPlante.  Tämä oli melkein erikoisin kirja mitä olen lukenut.  Hämärää tosiaan oli.  Kirja kertoo käsikirurgin sairastumisesta Alzheimerin tautiin.  Jennifer White kärsii muistihäiriöistä ja häntä epäillään ystävänsä Amandan murhasta. 
 
Tarina etenee muistikirjan avulla, jolla Jennifer yrittää hahmottaa tapahtumia.  Välillä hän on kartalla tapahtumista, välillä aivan muualla.  Itsestäni välillä tuntui, että olen muualla.  Tarina kuitenkin koukuttaa.  Kirjassa on dialogia olevassa ajassa ja menneisyydessä.  Välillä ne sekoittuvat.  Mielestäni kirjailija on osuvasti kuvannut sairastuneen ajatuksia.  En ole tuntenut ketään vakavasti Alzheimeriin sairastunutta, voisin kuvitella ajatusten olevan tällaisia.  Kirja kertoo myös erilaisista ihmisistä ja heidän suhtautumistaan sairauteen ja sairaaseen ihmiseen.
 
Tämä on Alise LaPlanten esikoisteos.  Hän opettaa luovaa kirjoittamista Stanfordin yliopistossa.  Kirja on suomennettu 2012.