keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kun kyyhkyset katosivat

Sofi Oksanen.  Vaikea kirja, täytyy myöntää.  En oikein tohdi edes arvioida mitä mieltä olen tästä.  Luin myös aiemmat Oksasen kirjat Stalinin lehmät ja Puhdistus.  Puhdistus oli superhieno.  Luin sen kannesta kanteen melkein pysähtymättä.  Se aivan kuin imi sisäänsä.  Tätä uusinta, Kun kyyhkyset katosivat, olen tahkonnut jo viikon, enkä ole vielä lopussa.  Onko se minulle mielenkiinnottoman kirjan takia vai liian vaikeaselkoinen.  Liikaa minulle joka tapauksessa. 
 
Se on myönnettävä että Sofi Oksanen on hyvin perillä Viron historiasta.  Sekin voi olla syynä mielenkiinnottomuuteeni, etten juurikaan tunne Viron historiaa.  Kyllä minä aion tämän kirjan loppuun lukea, ehkä se vielä aukenee minullekin.
 
Hienoa on, että Suomesta tulee maailmallakin tunnettuja kirjailijoita eikä vain urheilijoita tai kapellimestareita.
 
Takakannen teksti: Kun kyyhkyset katosivat on kuvaus eräästä erittäin surullisesta avioliitosta.  Se on romaani ihmisten valinnoista, uskollisuudesta ja uskottomuudesta, sopeutumisesta ja sopeutumattomuudesta maassa, jonka kohtalona on joutua miehittäjien armoille.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.