perjantai 27. syyskuuta 2013

Kuudes mies

John Boyne, irlantilainen kirjailija.  Tutustuin jo aiemmin hänen kirjoittamaansa kirjaan Tarkoin vartioitu talo.  Tämä kirja Kuudes mies on samoin kuin se historiallinen romaani.  Tässä kirjassa mennään vuoteen 1919, ensimmäiseen maailmansotaan.  Kirja on tavallaan sodasta kertova romaani, mutta myös  nuoren Tristan Sadlerin elämästä kertova kirja. 
 
Tristan Sadler joutuu kamppailemaan poikkeavuutensa tähden, poikkeavuus, josta nykyään käytetään sanaa homous.    Nykyäänkin se toisissa maailmankolkissa on kiellettyä.  Tuohon aikaan se oli sairaus tai rikos, eikä ollenkaan sallittua missään.
 
Kuolema ympärillä ja yksinäisyys johtavat hänet tekoihin, joita hän ei voi itsekään hyväksyä.  Hän haluaa jotenkin hyvittää tekojaan ja lähtee kirjeiden palauttajaksi.  Kirjeet, joita hänen suuri rakkautensa kohde on lähettänyt siskolleen. 
 
Herkästi ja kauniisti kirjoitettu sotakirja.  John Boyne osaa laittaa sanoja sellaiseen järjestykseen, että on vain pakko lukea.  Rumuuden keskeltä voi löytyä jotain kaunista, rakkaus.
 
 
 

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Puhallus

John Grisham.  Taattua tehokasta Grishamia.  Oikeutta ja rikoksia.  Kirja herättää ajatuksen, tekeekö vankila syyttömistäkin rikollisia.  Rikollisia voi olla tuomareissakin.  Vankilassa on aikaa suunnitella rikosta, vaikka puhallusta.  Aina sumutus ei onnistu yhtä hyvin kuin tässä kirjassa.

Pääosassa on asianajaja joka joutuu vankilaan, syyttömänä tai ei.  Ainakin hän itse uskoo syyttömyyteensä.  Suunnitelma on pitkä ja monivaiheinen.  Tuomari murhataan ja syyllistä etsitään.  Asianajaja Malcom Bannister ilmoittaa tietävänsä syyllisen ja haluaa todistajan suojeluohjelmaan.  Ensimmäinen vaihe onnistuu. 
 
Grisham on kirjoittanut monta oikeusjuttua, monista on tehty elokuviakin.  Syyttömiä ja syyllisiä, kostoja ja selviytymisiä.  Tätäkin kirjaa lukiessa tuli mieleen voiko ottaa omiin käsiinsä tuomitsemisen ja rankaisemisen.  Täytyisikö tuomionjakelut jättää oikeusoppineiden käsiin.  Siitä ei tietenkään synny draamaa kirjan verran.  Kirja on kirja ja totuus toista, toivottavasti. 
 
"John Grisham on julkaissut 25 romaania, yhden tietokirjan sekä kolme nuortenromaania."  Näin kertoo tieto kirjan alkusivu.  Hän on asianajajasta siirtynyt rikoskirjailijaksi.  Ei oikein muuten voi tietää niin paljon oikeusjutuista.  Fiktiota kaikki on, mutta mahdollista tapahtuvaksi. 
 


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Tummanhopeinen meri

Susan Fletcher.  Kaunis satumainen kirja.  Pitkän laivamatkan päässä oleva saari elää omaa elämäänsä.  Sinne ajautuu ihmisiä ja tavaraa merestä.  Kirja kertoo tarujen Kalamiehestä joka ajautuu saaren rantaan.  Karu Parlan saari ja ihmiset saa lohtua suruihinsa Kalamiehen auttamisesta, joka ei ole oikeasti Kalamies. 
 
Pitkään aikaan minulla ei ole tullut kyynel silmään kirjan lukemisen aikaan, nyt tuli.  Kirja on sekoitus surusta, toivosta, elämään uskomisesta ja tarujen voimasta.  Olen aina pitanyt toden ja tarun sekoittumisesta.  Vaikka tietää totuuden niin uskomukset ja tarinat pitävät elämän elämisen arvoisena.
 
Repliikit on kirjoitettu tekstin sisään kuin saari meren sisään.  Se on hieno oivallus.  Kirja ei ole dekkari, mutta jännittävä kuin sellainen.  Kaikkea ei paljasteta alussa.  Onnellinen loppu kuuluu satumaiseen teokseen.  Ihmiset ovat ihmisiä, tekevät kirjassakin hyvää ja pahaa.  Saarelaiset kuitenkin ymmärtävät toisiaan ja tekojen tarkoituksen.