maanantai 14. lokakuuta 2013

Lumipoika

M.J.McGrath.  Erikoinen tapahtumapaikka tekee tästä rikoskirjasta erilaisen.  Alaskassa kaikki on erilaista.  Selviytymistä jääkentillä on pelkästään eläminen siellä.  Rikoksia sielläkin kuitenkin tehdään.  Takakannen teksti mainostaa tämän olevan: Hyytävä trilleri arktisen Alaskan jylhästä erämaasta.  Sitä tämä tosiaan oli.  Tuli kylmä jo pelkästään lukiessa. 

Eskimonainen Edie Kiglatuk on pääosassa rikoksen selvittämisessä.  Sivujuonena on koiravaljakkokilpailu, johon osallistuu Edien exmies.  Juonittelua ja valtataistelua käydään ja silloin ollaan valmiita tappamaan sen takia.  Valtataistelun jalkoihin jäävät naiset ja lapset ja heidän puolustajansa.  Ihmiskauppaakin käydään. 
 
En tiedä mikä minua kiehtoo rikostarinoissa.  Ehkä se on kun turvallisessa kodissa voi kokea pientä jännitystä turvallisesti.  Tietenkin tarina vie aina mukanaan jos se on hyvä.  Onnellinen loppu on rikosjutuissa yleensä mihin tähdätään.  Paha saa palkkansa ja hyvä elämä jatkuu.  Mikä sitten tekee hyvästä hyvän, viattomuus, lain noudattaminen vai ihmisten puolesta taisteleminen. 
 
Jokaisessa rikoskirjassa on kaikkea tätä.  Tarinan eteneminen ja juonenkulun vaihtelevuus pitää otteessaan.  Tämän kirjan kirjoittaja on englantilainen, mutta on tutkinut ja perehtynyt Arktikseen ja alkuperäiskansojen elämään.  Mielestäni se näkyy kirjassa. Olen lukenut kirjailijan aiemmankin teoksen Jään muisti.  Sekin tapahtui Antarktiksella.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.