torstai 28. marraskuuta 2013

Oppipoika


Hjorth & Rosenfeldt.  Rikosromaani on parhaimmasta päästä.  Mistä näitä ruotsalaisia dekkarien kirjoittajia löytyy, Ruotsista tietenkin.  Jännitys säilyy koko kirjan ajan ja vähän ylikin.  Juonenkulku on monimutkainen, mutta ei epäselvä.  Lukemista ei oikein tohdi lopettaa.  On jatkettava vielä yksi sivu ja sitten toinenkin.

Psykologi Sebastian Bergmanin elämä on sekaisin läheisten menetysten ja oman sekoilunsa takia.  Hän pyrkii selviytymään siitä jotenkin ja haluaa mukaan sarjamurhaajan kiinni ottamiseen.  Murhat liittyvät Sebastianiin itseensä ja aiempiin murhatapauksiin.  Naiset joita murhataan liittyvät Sebastianin elämään läheisesti.  Hän pyrkii ja pääsee tutkijaryhmään.  Tosin hammasta purren toiset hänet siihen ottavat.  Rikos on selvitettävä ja Sebastianilla on siihen taidot.

Elämä on kovaa kaikille, toisille vielä kovempaa.  Yksinäisyys ja läheisyyden puute pistää naisiakin päästämään lähelleen Sebastianin luonteen omaavia miehiä.  Sebastian on sisältä rikki, eikä pysty antamaan naisille sitä mitä he kaipaavat, hellyyttä ja jatkuvuutta.  Lukija tämän ymmärtää, eivät naiset.  He pitävät Sebastiania paskiaisena, joka halutaan häivyttää omasta elämästä.
 
 

 

 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Pori

Keräilen Pori-aiheisia vanhoja postikortteja ja välillä mukaan johkaantuu Poria käsitteleviä kirjoja.  Ne ovat yleensä kuvakirjoja, joista voi katsoa miltä kaupunki on näyttänyt ennen.  Nykyistä Poria voi ihailla www.muporikaunis.fi sivuilta.  Kirjoihin saa hassattua paljon rahaa.  Vähävaraisena tyydyn halpoihin kirpputoreilla myytäviin tai muuten halvalla saatuihin.
 
Monet eivät välitä vanhoista kirjoista ja heittävät niitä paperikeräyksiin tai polttavat ne.  Minusta vanhat kirjat ja yleensä kirjat ovat kauniita muodoltaan.  Tietysti kaikkia kirjoja ei voi säästää, pian eivät mahtuisi minnekään.  Valikoiva kerääminen, tiettyyn aihealueeseen liittyvä kerääminen voi pelastaa monta kirjaa joutumasta uusiokäyttöön.
 
Tässä muutamia kansikuvia Pori-kirjoista.
 



 Kotikaupunkiaan voi kehua tai mollata, minä pidän enemmän kehumisesta.  Aina valituksen aiheita löytyy.
 

tiistai 19. marraskuuta 2013

Gagarin kinoksessa

Joni Skiftesvik.  Sukelsin novellien maailmaan.  Novelli on kuin putoaisi erilaisten ihmisten elämään katselemaan heidän touhujaan.  Skiftesvik on taitava kirjailija, jonka henkilöt nousevat elämään silmien eteen.  Eikä vähiten viimeisistä novelleista, joissa on päähenkilöinä Katsastuksesta tutut Viltteri ja Mallu.  Puhki katsotusta elokuvasta on jäänyt päähän hyvät näyttelijäsuoritukset.
 
Tämä kirja sisältää muitakin oivallisia kertomuksia.  Niminovelli Gagarin kinoksessa ja Majakkamiehet esimerkiksi.  Eivätkä muutkaan kirjan novellit häpeä olemassaoloaan.
 
Olen aina pitänyt novelleista.  Niissä kiteytetään sanominen lyhyemmin ja ytimekkäämmin.  Niissä ei ole mitään turhaa.  Skiftesvik on loistava sanankäyttäjä.  Hän käyttää sanoja, joita en ole tiennyt suomenkielessä olevankaan.  Ne ovat kuvaavia sanoja ja sanontoja, joita voisi kuulla kansanmiesten ja naisten suusta.
 
Gagarin kinoksessa on Skiftesvikin kuudes novellikokoelma.  Tämä on julkaistu vuonna 2000. 
 
 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Koko kadun kasvatti

Maeve Binchy.  Mikä sekalainen seurakunta tässä kirjassa onkaan.  Ei tällaista todella voisi olla, mutta hauskaa olisi jos olisi.  Pieni tyttö jää äidittömäksi syntymänsä hetkellä ja isä, jonka  lapsensa holhoojaksi, kamppailee alkoholismia vastaan.  Noel lähtee taistelemaan tyttärensä puolesta sosiaalitätiä vastaa, joka ei usko miehen olevan hyvä kasvattaja lapselle.
 
Koko katu taistelee lapsen ja isän puolesta ja he hoitavat lasta yhteisvoimin.  Parhaimpana ystävänä ja tukena on serkku Amerikasta.
 
Kirjassa on jo vähän liiankin paljon porukkaa.  Osa henkilöhahmoista jää ohueksi.  Kaikilla muillakin elämä tempoileen moneen suuntaan, niin kuin yleensä.
 
Maeve Bincy on irlantilainen kirjailija.  Hänen kirjojaan on suomennettu monta.  Tämä on ensimmäinen lukemani.  Tavallisista ihmisistä on välillä hauska lukea.  Ihmisistä, joilla ei ole mitään supervoimia.  He selviytyvät, tai eivät, omilla voimillaan.  Taito on kirjoittaa heistä ilmeikäs tarina, jonka kanssa voi myötäelää.
 
 

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kaksi kirjaa yhdellä iskulla

Åsa Larsson: Kunnes vihasi asettuu.  Larsson kirjoittaa Pohjois-Ruotsiin sijoittuvista rikostapahtumista.  Kiirunan poliisit alkavat tutkia kahden nuoren katoamisjuttua, kun joesta löytyy nuoren naisen ruumis.  Pohjoisen kaupunki pitää salaisuuksia sisällään.  Ne pitää kaivaa esiin ja siihen ryhtyvät rikoskomisario Anna-Maria Mellan ja syyttäjä Rebecka Martinsson.  Rebeckalla on vähän shamaanin ominaisuuksia ja hän aavistaa enemmän kuin tietää.  Hän on aikaisemissa rikostapauksissa joutunut liiankin syvälle tapauksiin.
 
Ruotsalaisessa rikoskirjallisuudessa on paljon naisia pääosassa, se on toisaalta hyvä juttu.  Heitä ei esitetä supersankareina, jotka pystyvät mihin vain.  Toisaalta miehetkin ovat yhtä haavoittuvaisia.  Nyt taitaa vain olla naissankaribuumi.  Tasa-arvoisuus olisi hyvä rikoskirjallisuudessakin.  Päähenkilöt, nainen ja mies, jotka olisivat tasavahvoja.  Television Silta on hyvä esimerkki, jossa pääesiintyjät ovat yhtä vahvoja joissakin asioissa, mutta myös heikkoja joissakin asioissa.
 
 Toinen kirja, jota olen lähinnä selaillut, on harvinainen yhdelle ihmiselle tarkoitettu.  Kattaus yhdelle, ruokaa ja terveystietoa sinkulle.  Kirjoittaneet ja koonneet Jukka Harju ja Laura Mäntynen.  Ei aina tarvitse olla sinkku tarvitakseen yhden hengen ohjeita.  Perheessä voi olla eri tavoitteita ja ruokavalioita.  Ruokaohjeet eivät tunnu monimutkaisilta ja niitähän voi aina muutella omien makujen mukaan.
Terveystietoja ja ohjeitakin löytyy.  Kehotetaan olemaan stressaamatta ruuasta.  Hiilaritietoutta ja paljon muuta.  Kiinnostava kirja, jonka voisi oikein ostaa omaan hyllyyn.