lauantai 11. tammikuuta 2014

Sukujuhlat

Håkan Nesser esittelee tässä kirjassa uuden rikosten tutkijansa Gunnar Barbarottin.  Sukujuhla tuo jokaisen mieleen jotain, hauskaa tai huonoa.  Tämän kirjan alku sukujuhlille on huonoin mahdollinen.  Suvun jäsen on mennyt häpäisemään itsensä ja samalla koko suvun televisiossa.  Robertin esiintyminen televisiossa antaa hänelle lempinimen Runkku-Robert ja suku saa hävetä silmät päästään.  Samoissa juhlissa kaksi perheen jäsentä katoaa ja soppa on valmis.
 
Rikosten selvittäminen ei tosielämässäkään ole helppoa ja nopeaa.  Barbarottin työstää rikosta vapaa-ajallaankin.  Silti menee kuukausia ennenkuin mitään saadaan selville.  Poliisityö on todisteiden tutkimista ja sitkeää asioiden käsittelyä.  Salailu voi viedä pohjan tutkimiselta.  Häpeä on suurin syy salailuun.
 
Suvuissa on aina monenlaisia ihmisiä.  Se on ihmiskunta pienoiskoossa.  Jotenkin kaikki roikkuvat yhdessä  kimpussa, toiset hennomman langan varassa kuin toiset.  Koskaan perheestä ja suvusta ei pääse irti kuin kuoleman kautta.  Sukulaisuus ei takaa ystävyyttä.  Onko se veren yhteyttä vai henkistä yhteen kuuluvuutta.  Kuuluminen samaan klaaniin antaa turvaa.
 
Nesserin kirja on mielnkiintoinen ja yllättävä vaikka siinä tehdään ihan tuiki tavallista poliisityötä oman elämän jatkuessa.  Sen yli 500 sivua jaksaa ja kannattaa lukea. 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.