tiistai 27. toukokuuta 2014

Yötä ei voi vastustaa

Delphine de Vigan.  Kaikista suvuista ja perheistä löytyy salaisuuksia joita ei halua kertoa kenellekään.  Viganin äidin perheessä on sattunut paljon murheellisia tapahtumia.  Pikkuveli kuolee onnettomuudessa, veli tekee itsemurhan ja kaikenlaista muuta.  Perhe on erikoinen monen mielestä.  Lapsia on kertynyt 9 ja perheeseen otetaan ulkopuolelta lapsia mukaan lomille tai perheen arkipäivään. 
 
Delphine de Viganin äiti tekee itsemurhan ja tytär alkaa keriä auki perheen tapahtumia kirjaksi.  Perheestä paljastuu monia salaisuuksia.  Suvun jäsenet eivät ole aina varmoja haluavatko he niitä julkisuuteen.  Kaikilla on asioihin oma totuutensa.  Äidillä oli masennuskausia joihin hän melkein upotti kaksi tytärtään.  Voi olla, että vaikeudet johtuivat lapsuuden tapahtumista.
 
Takakansi kertoo: "Lucile kuoli niin kuin oli toivonutkin:elävänä."
"Kun tutustumme Delphine de Viganin perheeseen, näemme vilkkaan sodanjälkeisen Pariisin, ilosen isoäidin, joka rakasti jokaista yhdeksästä lapsestaan ja palvoi miestään.  Kun luemme romaania eteenpäin, paljastuu elämänilon ja hymyn takaa julmuutta, totuus ja häpeä joka sen piilottamisesta syntyy."
 
Näinhän se on, vaikka tietää totuuden, sitä ei voi eikä halua rakkauden tai hyvyyteen uskomisen takia tunnustaa.  On pakko salata säilyttääkseen oman elämänsä ehyenä.
 
 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Esikoinen

Ei voi tietää onko kaikki totta Jari Tervon Esikoinen kirjassa.  Tekstistä paistaa läpi, että hän on jo silloin ollut kiinnostunut tarinoista.  Hyvä muisti ja mielenkiintoiset sukulaiset takaavat hyviä tarinoita.  Kirjassa liikutaan kuvitelmien 1600-luvulta Tervon lapsuusaikaan.  Liekö silloin jo ollut toimittajan ammatti päämääränä, kun haastatteli sukulaisiaan.

Pojan ajatusmaailma on ollut, paitsi oman kehon ympärillä pyörivä, niin toisia ymmärtävä ja tukeva maailma.
 
Sukulaisia ei voi valita, heidät on pakko hyväksyä sellaisina kuin ovat.  Jari on ollut erilainen nuori ja toisaalta tavallinen.  Älykäs ja hyvä koulussa, vallatonkin.  Kaikkea hän ei varmaan kerro ja mukana voi olla kuvitteellisiakin juttuja.
 
Mielenkiintoinen kirja kaikin puolin.  Pääsi hiukan kurkistamaan pojan mielenliikkeitä.  Jari Tervon lapsuuden Rovaniemi vaikutti samanlaiselta kuin Pori minun nuoruudessani.  Politiikka oli enemmän kuin piirun verran vasemmalla.