tiistai 10. kesäkuuta 2014

Metsäjätti

Miika Nousiainen.  Vuonna 2011 julkaistu romaani on tätä päivää.  Vaneritehdas vähentää työntekijöitään ja irtisanomisia valmistelemaan lähetetään Törmälän oma poika Pasi Kauppi.  Vanhat kaverit, perhetutut ja sukulaiset on kohdattava ilkeän työn merkeissä. 
 
Kenelläkään ei soisi tuollaista tehtävää.  Jonkun sekin on tehtävä.  Kaikki ovat jonkun kavereita, äitejä ja isiä.  Syntipukiksi siinä joutuu. 
 
Paikkakunta, josta kerrotaan, on tavallinen suomalainen kunta.  Samanlaisia on Suomessa satoja.  Tämä voisi kertoa melkein mistä kunnasta tahansa, joka on kokenut tehtaiden lopettamisia.  Ihmiset kärsivät.  Toinen hukuttaa surunsa ja koko elämänsä viinaan.  Siitä seuraa riitaa ja väkivaltaa.  Onneksi on joitakin selviytyjiä, jotka nousevat suosta ja jatkavat elämäänsä.  Aina on toivoa.
 
Miika Nousiainen on televisiosta tuttu sananikkari, joka ei tässäkään kirjassa petä.  Tarina on tavallinen, mutta on siinä syvyyttäkin.  Nousiainen onnistuu tähänkin viljelemään omalaatuista huumoriaan, vaikka tarina ei ole onnellinen kaikkien kohdalla.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.