maanantai 25. elokuuta 2014

Kaksi soturia

Roslund ja Hellström.  Lapsisotilaita on monessa sodassa.  Jengisoturina aloitetaan nuorina.  Syrjäytyneita lapsia kiinnostaa veljeys ja kunnioitus.  Ei ole väliä vaikka ne hankitaan laittomin keinoin.  Tytöt ja naiset ovat tässäkin sodassa käyttötavaraa.
 
Mitä voivat poliisit tehdä.  Lapsien pitäisi olla suojeltavia kohteita.  He joutuvat ensin sosiaaliviranomaisten myllytykseen.  Huostaanottoja, tarkkailua, mikään ei auta.  Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta.
 
Tämä kirja koskettaa eri tavalla kuin perinteiseen tapaan kirjoitetut dekkarit.  Pistää välillä vihaksi ja säälittää.  Poliisi on voimaton lapsirikollisten edessä.  Kaikki kärsivät: äidit, lapset, poliisit ja isätkin, jotka eivät pysty ottamaan vastuutua.  Onneksi tämä ei ole todellisuutta., ehkä, en tiedä.  Jengiytyminen on todellista, onko lapsijengit, ghettosolders, jonkun ihanteena ja todellisuutta.  Pelottavaa.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.