keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Enkelten verta

Johanna Sinisalo.  Sinisalo on paljon palkittu kirjailija, jonka ensimmäinen kirja Ennen päivänlaskua on käännetty tähän mennessä 13 kielelle.  Tämä kirja, Enkelten verta, on puhutteleva teos.  Eläinsuojelu herättää aina tunteita ja nämä kaikkein pienimmät suojelukohteet ovat ehkä tärkeimpiä.  Mehiläisistä ei heti ensituntumalta käsitä, miten tärkeitä ne ovat.  Ilman mehiläisiä ruokavaliomme olisi paljon köyhempi.
 
Syön tästä lähtien joka aamuisen hunaja-annokseni kunnioittavin mielin.  Kirjassa on termejä joita en niin tunne: pesäautio ja kuningattaren kuolema.  Tietysti ne tarkoittavat pesän tuhoutumista, mutta mitä se merkitsee laajemmin.  Leviääkö se pesästä toiseen ja onko mehiläisillä tiedonantojärjestelmä, joka levittää tietoa. 
 
Kirja kertoo Orvosta, miehestä, jolle isoisä on opettanut mehiläisten hoitoa ja elämän kunnioittamista.  Orvo opettaa pojalleen Eerolle samat asiat.  Eero haluaa aktiivisempaa toimintaa ja hyökkää kirjoituksillaan ja toiminnallaan omaa isoisäänsä vastaan.  Sukupolvet taistelevat toisiaan vastaan.  Kaikki eivät ole ikinä samaa mieltä elämästä ja eläimistä.
 
Kirja on vähän utopistinenkin.  On parempi maailma jossain seinän takana, jonne Orvollakin on kaipuu.  Mennäkö vai jäädä, siinä pulma.  Valinnat ovat aina vaikeita.
 
 

perjantai 5. syyskuuta 2014

Viides vuodenaika

Mons Kallentoft.  Alettuani kirjan lukemisen, tuli tunne, että olen jo lukenut tämän.  Ei hätää, tähän olikin otettu mukaan aiemmassa kirjassa ollut ratkaisematon rikos.  Nyt päästiin rikollisten jäljille, kun tapahtui samantapainen murha ja pahoinpitely.
 
Pari naista pääsi karkuun, mutta olivat pahoin ruumiillisesti ja henkisesti loukkaantuneet.  Heiltä oli mennyt puhekyky.  Itsepäinen rikostutkija Malin Fors pääsee jäljille.  Tarvitaan tunnetta ja vaistoja salaperäisien tekojen selvittämiseen.
 
Rikoskirjallisuus on jotenkin raaistunut vuosien varrella.  Ei riitä enää siisti murha jota selvitetään, vaan mielenkiinnon lisäämiseksi tarvitaa outoja tyyppejä, jotka ovat pahuuden kyllästämiä.  Poliisienkin on muutettava menetelmiään raaempaan suuntaan pärjätäkseen rikollisia vastaan, kirjoissakin.
 
Takasivu:
"Sitten auto jatkaa matkaansa
vieraaseen vuodenaikaan.
Siinä vuodenajassa nuorta naista
odottaa huone.
Armoton huone.
Pimeydestä ja valosta tehty huone.
Huone ilman tunteita.
Huone, jossa kuolemaa ja elämää ei
erota toisistaan.
Huone, jossa ihminen unohtaa
olevansa ihminen."
 
Toisen satuttaminen nautintoa saadakseen on julmin tapa tehdä väkivallan teko.