tiistai 21. lokakuuta 2014

Enkelintekijä

Camilla Läcberg.  Ruotsilla riittää dekkarin kirjoittajia, eikä Läcberg ole huonoimmasta päästä.  Hän osaa juonenkehittelyn ja dramaattisia käänteitä riittää.  Välillä vähän liikaakin.  Tuntuu välillä uskomattomalta, että perheissä voi tapahtua niin paljon surua ja murhetta, murhista puhumattakaan.
 
Enkelintekijässä historia alkaa jo sotavuosilta.  Pieninä palasina paljastetaan suvun historia.  Mukaan mahtuu lapsenmurhaaja, huora,  muuten vain ilkeä nainen ja alistettuja naisia.  Sukupolvi toisensa jälkeen.
 
Varsnaiset murhat ovat tapahtuneet aiemmin tai niiden ei tiedetty olevan murhia.  Ihmiset vain katosivat, jäljelle jäi ainoastaan perheen tytär Ebba, joka saapuu vanhaan kotipaikkaansa miehensä kanssa koettuaan suuren surun lapsensa kuoleman muodossa.  Paikka on pieni Fjällbacka ja Valön saari. 
 
Kirja kyllä salaa murhaajan viimeiseen asti, joten sen puolesta jännitys säilyy kirjan loppuun saakka.  Kirjasta näkee, että kirjailija tuntee paikan hyvin, hänhän on varttunut Fjällbackassa.  Silloin voi lisätä pieniä yksityiskohtaisia tietoja paikasta.  Historiaa voi aina hiukan käyttää apunaan juonen kehittelyssä.
 
Pidin kirjasta.  Se on helppolukuinen ja väsyneenäkin pysyy koko ajan kärryillä.  Psykologisissa jännityskirjoissa keskitytään usein henkilöiden mielenmaisemaan ja Camilla Läcberg onnisttuu siinä hyvin.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.