tiistai 4. marraskuuta 2014

Tyhjän tien paratiisit

Rosa Liksom.  Kirja on Liksomin vanhempaa tuotantoa.  Julkaistu vuonna 1989.  Liksomin tapa kirjoittaa on julkeata, mutta niin totta.  Näissäkin novelleissa tai tarinoissa liikutaan rajoilla,  joilla tekeminen menee rikoksen puolelle.  Ainakin joissakin jutuissa.  Liksom taitaa hyvin meän kielen, jota käytetään tässäkin kirjassa osassa tarinoita.  Kieli on helppolukuista, ei tule ollenkaan sellainen olo, ettei ymmärrä.
 
Ihminen on raadollinen olento, joka ainakin ajattelee tekevänsä jotain rajua.  Näiden novellien henkilöt eivät häpeile, eivätkä jätä tekemättä.  He tekevät, vaikka jälkeen jäisi ruumiita. 
 
Uskonnolliset henkilöt,papit ja muut, esitellään samanlaisina henkilöinä kuin uskottomat.  Heillä on kiusauksensa ja pahat tapansa, joita ei uskolla hävitetä. 
 
Rosa Liksom on julkisuuden henkilönä aika tuntematon.  Salanimi vielä tekee hänet salaperäisemmäksi.  Hän on vähän kuin shamaani, joka tuntee ihmisen luonteen ja pystyy viemään lukijan kirjoituksissaan toisiin maailmoihin. 
 
Olen lukenut monta Liksomin kirjaa ja olen pitänyt niistä.  Niiden avulla voi rauhallinenkin ihminenkin mennä ajatuksissaan tekijän nahkoihin ja tehdä jotain hurjaa. 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.