keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Matka aurinkoon

Juha Seppälä.
  Kappale joka jäi mieleeni kirjasta ja halusin lainata se tähän alkuun. "Hän tunsi epämääräistä kaiherrusta siksi, että ei ollut tavoittanut haluamaansa: hän olisi halunnut nähdä elämänsä tietoisen, hallitun projektin luonteisena, yhtenä valittuna tienä, mahdollisuutena, jonka hän olisi kyennyt joidenkin onnekkaiden sattumien tukemana toteuttamaan.  Hän olisi halunnut pitää valintojaan onnistuneina ja olla elämäänsä tyytyväinen.  Hän olisi halunnut lukea jostakin, että hän avasi kirkasta näkökulmaa ei ainoastaan Katri Valan ja Olavi Paavolaisen suhteeseen, vaan yleismaailmalliseen ihmisenä olemiseen."
 
 Tästä kappaleesta huokuu pettymys omaan elämään ja aikaansaannoksiin.  Elämää voi parantaa, mutta elettävä se on niillä korteilla, mitä on sattunut saamaan.  Jokainen asettaa oman päämääränsä, mihin on pyrkimässä.  Ne eivät ole koskaan sellaisia mitä on halunnut.
 
Seppälä on taitava sanan käyttäjä ja tässä kirjassa hän totisesti niitä käyttää. Sivistyssanoja vilisee tekstissä paljon.  Kaikkien merkitystä en varmaan tajunnut, mutta eivät ne häirinneetkään.
 
 
 Kirjallisuuden professori Irman ajatukset eletystä elämästä ja perheestä.  He tempoilevat kukin omissa liemissään.  Kaikkien elämät ovat erilaisia, mutta ne sitoutuvat toisiinsa  tekemiensä ratkaisujen takia.  Erityisen pettynyt hän oli mielestäni poikaansa Aapoon, josta ei tullutkaan suurta kirjailijaa vaan nettikirjailija.  Tekstiä ilmestyy suuria määriä, joita ei kukaan lue.  Meitä tällaisia on paljon.
 
Ihmissuhteet ovat tärkeitä.  Kaikki päätökset vaikuttavat toisiin ihmisiin.  Läheisten ihmisten ja perheenjäsenten eritoten.  Joskus on pakko tehdä omasta mielestään itselle hyväksi katsomiaan asioita.  Aina ei voi toteuttaa muiden ajatuksia. 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.