sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Näkemiin taivaassa

Ranskalainen kirjailija Pierre Lemaitre.  Liian vähän tulee luettua ranskalaista kirjallisuutta.  Tämä kirja sen osoitti.  Ensimmäinen luku kirjasta on aivan huikea.  Kirja kertoo 1918 sodasta ja sen jälkeisestä muutamasta vuodesta.  Ensimmäinen ajatukseni kirjasta oli: Mitä kiinnostavaa voi tänä päivänä kirjoittaa tuosta ajasta?  Olin väärässä. 
 
Sodassa voi tapahtua mitä tahansa.  Tietysti tämä on fiktiota, mutta uskottavaa sellaista.  Ranskalaiset sotilaat Albert Mallard ja Eduard Pericourt tuntevat nahoissaan  sodan helvetin.  Sodassa tapetaan vihollisia, mutta omat voivat olla vielä pahempia.  Henri d´Aulney-Pradelle tekee teon, tappaa omia miehiään.  Teko liittää heidän kohtalonsa yhteen.
 
Sota vie omaisuutta ja se myös tuo sitä, jos osaa huijata ja rahastaa ihmisten tunteilla.  Siinä sodassa ei ole voittajia.  Suoraselkäinen ja rehellinen Albert joutuu huijatuksi, mutta huijaa itsekin. Aina joku selviää.  On vaikea tuomita Albertia, joka taistelee voittajaksi. 
 
Nuoret miehet lähtevät puolustamaan maataan, pelko koko ajan mukana.  Heillä on usko ja luottamus siihen, että he tulevat elävinä takaisin.  Monet kaatuvat, toiset tulevat rampoina takaisin.  Siitä on kavuttava jatkamaan elämää.  Toiset pystyvät siihen, useille sota jää pään sisälle.  He eivät selviä siitä koskaan.
 
Pierre Lemaitre on kirjoittanut dekkareita ja tässäkin kirjassa on välillä jännittävä dekkaritunnelma.  Hän sai tästä kirjastaan Goncourt-palkinnon vuonna 2013.