torstai 29. joulukuuta 2016

Jääräpää

Mikko-Pekka Heikkinen.  Romanttinen ja komediallinen kertomus Suomesta.  Kirjassa on rakkautta, seikkailua, väkivaltaa ja vanhoja uskomuksia.  Maailma on useimmiten miesten jos naiset sen sallivat.  Miehet voivat uhkailla ja lyödäkin jos naiset alistuvat.  Asla ei halua olla väkivaltainen ja taistelee sitä vastaan.  Rakkaudesta Katjaan hän taipuu vaikka mihin.

Katja on saanut paikan kunnanjohtajan Muoniossa.  Hän saa kimppuunsa Lappalaisen jääräpäisyyden omaavan apen.  Appi on kaikkea uutta vastaan.  Katjan anoppi ja Aslan äiti on  Muonion viimeinen poliisi, Liisa Karhuvuoma.  

Shamanismiakin sotketaan mukaan.  Lapin lakia käytetään apuna, että päästään haluttuun lopputulokseen.  

Heikkisen aiemmat kirjat, esikoisteos Nuorgamin Alkon tuho ja seuraava Terveiset Kutturasta olivat myynti- ja arvostelumenestyksiä.  Ne ovat vielä minulta lukematta, mutta aion ne jossain vaiheessa lukea.  

Jääräpää oli sen verran kutkuttava luettava, että jäin kaipaamaan jatkoa lukukokemukselle.  Tämän vuotinen kirja, Poromafia, tuntuisi myös luettavalta.

Aina on hienoa löytää uusia kirjallisia tuttavuuksia.  Suomessa on paljon hyviä kirjoittajia.  He ammentavat osaamistaan omista kokemuksistaan ja upeasta mielikuvituksesta, kuten Heikkinen.  Hänellä on ammentaa jostain tietoa ja taitoa.  Toimittajan työ auttaa varmasti siihen.




sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Huvila

Tuula-Liina Varis.  En aluksi oikein päässyt sisään tähän tekstiin.  Kirja oli kirjoitettu ilman varsinaisia vuorosanoja.  Kaikki sanomiset ja tekemiset tulivat selville kirjasta, mutta oli jotenkin vaikeampilukuinen.

Perustarina on rakastamisen ihanuudesta ja vaikeudesta.  Raakel rakastuu taiteilijaan, joka vie tyttöä mihin tahtoo.  Taiteilijat ovat usein oman tiensä kulkijoita, jotka voivat olla julmia omia rakkaimpiaankin kohtaan, mennäkseen ja tehdäkseen mitä haluavat.  Silloin joku aina kärsii.

Tuula-Liina Varis on muuntautumiskykyinen kirjailija.  Kaikki kirjat ovat kirjoitettu vähän erilaisista ihmisistä, eri näkökulmista.  Mielenkiintoisia kuvia entisistä ajatusmaailmoista.  Tämä kirja sijoittuu aikaan ennen sotia.  Se kertoo miten ihmiset eri tavalla sota-aikaa.  

Varis on hieno sanankäyttäjä.  Huvilassa on pienen ihmisen pieni elämä nostettu esiin hienolla tavalla.  Rakkaus, kaiken se kärsii, kaiken se antaa joskus se myös murskaa alleen heikomman ihmisen.


maanantai 31. lokakuuta 2016

13.huone

Max Manner.  Suomalainen tai pohjoismainen rikosromaani.  Tapahtumat alkavat Norjasta.  Pääosa tapahtumista tapahtuu Suomessa.  Tämä oli ensimmäinen Mannerin kirja, jonka olen lukenut.  Jotenkin olen vähän kaihtanut suomalaista rikoskirjallisuutta.  Ihan suotta.  Ruotsalaiset ja norjalaiset rikoskirjat ovat tutumpia.  Ehkä aiemmin lukemani suomalaiset rikoskirjat ovat olleet jotenkin liian kotikutoisia, liian tuttua tarinaa.

Tähän kirjaan on saatu enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita.  Erilaisia päähenkilöitä myöten.  Pääosassa on kiinalais-suomalainen nainen Annika Malm, hän on syntynyt Ruotsissa.  Norjalainen poliisi on myös mukana, joten monta pohjoismaata on mukana edestettuna.

Manner on kirjoittanut monta muutakin romaania.  13. huone on trilogian kolmas osa.  Olisi tietysti ollut hyvä aloittaa ensimmäisestä, mutta ei se oikeastaan haitannut lukukokemusta. Voi olla, että luen enemmän Mannerin kirjoittamia kirjoja, sen verran mielenkiintoiselta tämä tuntui.

Trilleri on enemmän kuin murhaajan selvittelyä.  Se on välillä kaaosta, joskus ollaan laittomallakin puolella.  Trilleri tempoo vyyhtiä edestakaisin, kunnes kaikki saadaan selväksi keräksi.  Juonta on vaikea avata, kirja on luettava itse.


Täyttä päätä

Runoja ikääntyville.  Toimittaneet Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto.  Vakavaa ja vähemmän vakavaa runoutta ikääntymisestä ja vanhuudesta.  Joskus täytyi oikein naurahtaa, kun huomasi ajatelleensa samaa asiaa, ei vain ole osannut sanoittaa sitä.

Kirjassa on omaa koettua ja äitien, isien ja isovanhempien vanhenemisesta kertovaa runoutta monelta runoilijalta.  Kukaan ei ole jäänyt maan päälle, joten miksi pitäisi viimeiset vuodet surra aj huolehtia.  On elettävä niin kauan kuin on aikaa ja pystyy toimimaan.

Näitä oli ilo lukea.  Tutustui taas moneen uuteen kirjailijaan.  Tämän kaltaiset kokoelmakirjat ovat hyviä ja monipuolisia.  Valikoimassa on yli 150 runoa kymmeniltä eri runoilijoilta.  


maanantai 26. syyskuuta 2016

Kaksi vanhaa naista

Velma Wallis.  Olen joskus kuullut sanonnan: vanhoissa naisissa asuu viisaus.  Tässä intiaanilegendassa kerrotaan vanhojen naisten viisaudesta, mutta myös syistä, jotka aiheuttavat heimon tekemään raskaan päätöksen.
 
Intiaaniheimot kulkivat ennen muinoin pitkiä matkoja selviytyäkseen talvesta ja ruuan puutteesta.  Vanhat ja heikot oli pakko jättää jälkeen, että muu heimo selviäisi. 
 
Tätä tarinaa voisin kuvitella kerrottavan iltanuotioilla.  Ennen kuin tarinat pystyttiin kirjoittamaan.  Wallis on tarinaa värittänyt, mutta perustarina on koskettava ja mielenkiintoinen.  Tämän tarinan pystyy lukemaan yhdellä kertaa ja haluaa lukea.  Se pysäyttää ajattelemaan, miten nykyisin kohtelemme vanhuksiamme.  Hylkäämmekö heidät ja jätämme oman onnensa nojaan.
 
Toivoisin vanhemmankin väestön lukevan tämän ja toteavan: minäkin pystyn elämään ja hankkimaan ruokani.  Rohkeus elää voi nuorellakin olla vaikeaa.
 
 

lauantai 3. syyskuuta 2016

Eläimellisiä tarinoita

Raisa Lardotin elämänmakuisia tarinoita.  Eläimet ovat ihmisen seuralaisia ja kiusantekijöitä.  Toiset ihmiset ovat myös eläimen kaltaisia.  Eläimet ovat syötäviä, kasvatettavia ja ihasteltavia.  Pienet novellit tai tarinat ovat hetkessä luettavia, mutta jäävät mieleen huvittavina tapahtumina.  Niitä tapahtuu kaikille. 
 
Olen lukenut Lardotin kirjoja ennenkin ja aina ne ovat tuoneet hyvän mielen ja lukemisen nautittavuuden.  Lardotin tarinoissa pääsee ihmettelemään ihmisen erilaisuuksia. 
 
Niissä on runollisuuttakin.  Tässä pieni katkelma yhdestä tarinasta.
 
" Viimeinen kesämme. Sydäntä kivisti, mutta kasvot piti säilyttää peruslukemilla.  Se onnistui meiltä, melkein.  Olemme kumpikin mestareita siinä.  Hallitsemme itsemme hyvin.
Vasta rantasaunaa lämmitettäessä varustus oli revetä.
Suruvaippaperhonen lennähti kuin tyhjästä laiturille."
 
Tämä oli vähän surullinen kohta.  Iloa löytyy enemmän tarinoista. 
 
Eläimellisiä tarinoita on julkaistu 2006.
 
 

tiistai 23. elokuuta 2016

Norma

Sofi Oksanen osaa liioittelun taidon.  Normalla  kihisee hiuksissa.  Kasvu on hurjaa ja hän tuntee hiuksiensa kautta ihmisten teot ja tunteet.  Kirjassa on liikaa hiuksia, kuin syksyisessä metsässä kävelevällä sienestäjällä hirvikärpäsaikaan. 
 
Hiusala on rankkaa ja hiuksia myyvät vähäosaiset hengenpitimikseen.  Norman äiti, Anita, sotkeutuu mukaan bisnekseen.  Normasta tulee hiustarhuri.  Suvun ilo ja kirous on runsas hiusten kasvu.  Äidin kuolema vetää Norman mukaan hiusalan pyörteisiin.
 
Vuokrakohtutoimintakin kukoistaa tämän kirjan sivuilla.  Naisen ruumista käytetään kasvualustana monin tavoin.  Toiset ovat valmiita maksamaan lapsista ja hiuksista suuria summia.  Elämä on rankkaa laillisella ja laittomalla puolella.
 
Oksanen on saanut käsiteltyä Viron historian ja menee eteenpäin kirjailijan urallaan, joka onkin ollut aivan huikea menestystarina.  Ehkä tämä kirja on vain välipala jonkun suuren edessä.  Ihan mukava ja vähän erikoinenkin tarina.  Kaikki on myytävänä tässä maailmassa.
 
 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Irlantilainen tyttö

Susan Fletcherin ensimmäinen kirja.  Viehättävä tarina Walesista.  Eve Green on viettänyt siellä lapsuutensa ja odottaessaan esikoistaan hän palaa ajatuksissaan lapsuuteensa.  Hän on menettänyt äitinsä 7 vuotiaana ja joutuu isovanhempiensa luokse.  Isää ei ole ollut kuin nimenä äidin muistissa ja se tieto, että mies oli irlantilainen.
 
Irlantilaispenskana hän on toisinaan halveksittu, mutta lähipiirinsä rakastama.  Vahvana luonteen hän pärjää ja tekee omat ratkaisunsa jo pienestä pitäen. 
 
Susan Fletcherillä on harvinainen kyky saada ihmismielen kaikki käänteet kirjoitettua niin, että ne voisivat olla tosia.  Voin hyvin kuvitella silmieni eteen kiharatukkaisen ja punaisen sellaisen omistavan pienen tytön, joka suree äitiään ja selviytyy.  Evangelina rakastaa erilaisia ihmisiä, ihmisiä, jotka ovat muiden halveksimia. 
 
 
Jos kirjoja ei suomennettaisi muilta kieliltä niin moni menettäisi paljon.  Vaikka hiukan ymmärtäisikin kieliä, lukeminen olisi hidasta.  Kaikki kunnia siis kielenkääntäjille, jotka antavat kaikille mahdollisuuden nauttia kaikesta maailman kirjallisuudesta.  Tämän kirjan on kääntänyt Jonna Joskitt.
 
 

Bobin maailma

James Bowen.  Aina silloin tällöin on hauska lukea selviytymistarinoita.  Siihen liittyvä kissa antaa siihen vielä oman hehkunsa.  Katusoittaja ja lehdenmyyjä, jonka olkapäillä istuu keltaraitainen kissa, kääntää varmasti ohikulkijoiden päät.  Kissa osaa joitain temppuja, mutta erikoista on miten se huolehtii isännästään. 
 
Katuelämä on kovaa ja tuskaistakin välillä.  Huumeista selviytynyt isäntä saa uuden elämän myymällä lehtiä kadulla ja välillä soitellen.  Aina saa pelätä rahojensa ja välillä turvallisuutensakin puolesta.  Kissan isäntä ei yhtään puolustele entisiä tekemisiään.  Huumeet ovat vieneet miehen lähes pohjalle.  Sieltä hän kampeaa ylös, eikä Bob-kissalla ole vähäinen rooli asiassa.
 
Kirjan ensilehdellä on omistuskirjoitus: " Kaikille niille jotka omistavat elämänsä hädänalaisten eläimien ja kodittomien auttamiseen."  He tekevät suurta työtä apua tarvitsevien vuoksi.  Eikä se työ lopu koskaan.  Aina on heikkoja ihmisiä jotka tarvitsevat tukea.  Onneksi on heitä jotka sitä antavat.
 
Kirjan kirjoittamisellakin on varmasti ollut suuri rooli eteenpäin menemisessä.  Halu antaa oma elämäntarinansa julki voi auttaa muitakin elämänkamppailijoita ylös ja elämässään eteenpäin.
 
 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kirves

Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus Teemu Keskisarjan kirjoittamana.  Jos koulussa olisi opetettu historiaa tähän tyyliin minun nuoruudessani, niin ehkä enemmän olisi jäänyt muistiin.  Tässä kirjassa käydään historiaa yhden ihmisen kohtalon kautta.  Julma kohtalo uhreilla ja murhaajalla.  Paha saa palkkansa.  Mikään sankaritarina tämä ei ole.  Se on yhden miehen käsittämättömiä tekoja ja niiden seurauksia.
 
Teemu Keskisarja on tehnyt ison työn, selvittäessään näin kauan jälkeenpäin dokumenttien pohjalta mitä tapahtui ja missä.  Se miksi näin tapahtui ei tainnut olla Koljoselle itsellekään selvää.  Se sai silloin valtavan julkisuuden, uhrien hautajaisissakin oli tuhansia ihmisiä.  Tapahtumavuosi oli 1943, jolloin oli muutenkin myllerrystä Suomessa.
 
Huittisten joukkomurhatyöntekijä teloitettiin ampumalla.  Hän oli viimeinen siviilioikeudenkäynnissä tuomittu, joka teloitettiin.
 
Keskisarja kirjoittaa sujuvasti ja mielenkiintoisesti vaikeistakin asioista.  Historiasta kiinnostumatonkin saa hyvän lukukokemuksen.  Toivoisin jatkoa historian kirjoittamiselle tällä tavalla.  Teot lähtevät usein liikkeelle yhden ihmisen aloittamina ja voivat johtaa isoihinkin muutoksiin.  Kaikki eivät ole murhatarinoita.
 
 

torstai 19. toukokuuta 2016

Pimeyden pyörä

Kirjailijapari Douglas Preston ja Lincoln Child ovat taas työstäneet oivan jännityspläjäyksen.  Tarina alkaa idästä.  Voima ja henki on suljettuna laatikkoon, joka varastetaan.  Pendergast pyydetään selvittämään varkaustapaus.  Hän ottaa takaa-ajoon mukaansa suojattinsa Constance Greenin.  Matka vie risteilyalukseen, jossa alkaa tapahtua kummia.
 
Tarinasta tulee mieleen Titanicin tapahtumat.  Mukana on lisänä ihmisten pahat teot ja henkimaailman voimat.  Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Pendercast on hetken niin heikolla, että henki on mennä.  Pelastajan tehtävä on rankka, eikä syytöksiltä aina voi välttyä.  Sivullisten asema ja hyvinvointi on vaarassa ja ruumiita syntyy.
 
Vaarallisissa tilanteissa paljastuu aina ihmisen raadollisuus.  Vain minun on tärkeä pelastua, hitot muista.
 
Juoni ja tarina on mukaansa tempaava.  Mahtaako nyt olla tyhjennetty kirjailijaparin takit.  Toivottavasti ei, sillä he osaavat hienosti yhdistää tavalliset tapahtumat ja henkimaailman.  Eihän sitä voi olla varma mitä voi tapahtua ja mikä on totta ja mikä ei.
 
 
 
 

tiistai 17. toukokuuta 2016

Mietelauseet, aforismit, fragmentit

Mietelauseet, aforismit ja fragmentit ovat lyhyitä, niissä on tiiviissä muodossa pitkä ajatuskulku.  Ne sanovat kaiken olennaisen muutamalla sanalla.  Toiset niistä jäävät elämään pitkiksi ajoiksi.  Aina silloin tällöin löytää kirjoitettuna ajatuksia, joista mielessään sanoo: tuota minäkin olen ajatellut.  Ne eivät ole monimutkaisia ja epäselviä niin kuin runot joskus ovat. 
 
Fragmentteja en ole aiemmin lukenut, ainakaan esittelyteksteissä ei ole mainittu sitä sanaa.  Fragmentit ovat vähän pidempää mietiskelyä.
 
Yhden kirja löysin ihan Fragmentti nimellä.  Novalis: Frafmentteja.  Hän oli runoilija ja ajattelija, joka eli 1772-1801
 
Teksti hänen kirjastaan:" Ei ole mitään yleispätevää lukusuoritusta sanan varsinaisessa mielessä.  Lukeminen on vapaa operaatio.  Miten ja mitä minun pitää lukea, ei kukaan voi etukäteen määrätä."
 
Voiko sen selvemmin sanoa.  Kirjan tekstit on valikoinut ja suomentanut Vesa Oittinen.
 
 
Toinen kirja johon tutustuin oli Joseph Joubert: Mitä ajattelen.  Hän eli 1754-1824.  Hän oli siitä erikoinen, ettei julkaissut elinaikanaan kuin muutaman lehtiartikkelin.  Hänen jälkeensä jättämät vihkot ja paperilaput sisältävät paljon ajatuksia, joita on koottu kirjoiksi.  Uusimman Joubertin englanninkielisenvalikoiman on koonnut ja kääntänyt Paul Auster.  Suomenkielisen kirjan on valikoinut ja suomentanut Martti Anhava.
 
Lainaus kirjasta "Yksi kirjoittaa kynällä, toinen siveltimellä."
 
 
Suomalaisia mietelauseiden ja aforismien kirjoittajia on monta.  Fragmenttejakin kirjoitetaan. Wikipedian mukaan."Aforistiikan laajempaa muotoa kutsutaan fragmentiksi, joka on eräänlainen pienoisessee"

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Vuori

John Grisham on monen menestyskirjan kirjoittaja.  Aina silloin tällöin nappaan luettavakseni hänen kirjojaan.  Hän tuntee lain ja miten sitä rikotaan.  Tämän kirjan päähenkilöt kulkevat vähän kummallakin puolella.  Kirjan tapahtumat alkavat New Yorkista ja päätyvät pieneen maaseutukaupunkiin Bradyyn.  Samantha Kofer lomautetaan isosta lakitoimistosta ja hän ottaa paikan ilmaisena lakiavustajana oikeusapuklinikalla.  Hän joutuu saman tien sotkeutumaan hiilikaivosten ja tavallisten maanomistajien kiistoihin.
 
Samantha Kofer on järkevä  nuori nainen ja hän ei lähde ihan mahdottomuuksiin ja rikollisten tekojen avulla viemään läpi asioita.  Siihen taas veljekset Donovan ja Jeff ovat.  He ovat kokeneet kovia hiilikaivosten takia ja ovat valmiita melkein mihin tahansa. 
 
Tämä ei ole ihan parhaita kirjoja Grishamilta, mutta tässäkin on hetkensä.  Jännitys säilyy ja juoni etenee.  Kaikki sympatiat olivat minulla Samanthan puolella.  On vaikeaa säilyttää oma mielipiteensä ja vapautensa, kun ympärillä pyörii kaksi hurmaavaa miestä.  Siinä joutuu tekemään elämässään valintoja mitä ja mihin päin elämässään haluaa mennä.
 
Samantha ei ole heittopussi vaan jämerä uraansa aloitteleva asianajaja. Aina ei tarvita aseita jos on elämässä jokin päämäärä ja oikea asenne.
 
 
 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Aliluutnantti Taas

Kirjoittanut Juri Tynjanov.  Ensimmäistä kertaa suomennettuna.  Tästä kirjasta tulee mieleen Keisarin uudet vaatteet. Tässä kirjassa vain kukaan ei paljasta virhettä.   Virheen seurauksena uskotaan, että Aliluutnantti Taas on oikea ihminen.  Hän elää ja on, vaikka ei ole olemassa.  Toinen taas julistetaan kuolleeksi vaikka on elossa.  Jopa hän itse uskoo olevansa kuollut. 
 
Satiiri on aina riemukasta luettavaa. Byrokratia synnyttää satiireja. Ne ovat keino selviytyä vallan alla.  Kirja on julkaistu alun perin 1928.  Se on saanut olla kauan rauhassa.  Kirjan on suomentanut Martti Anhava, hän on kirjoittanut myös jälkisanat.  Sofi Oksanen  on kirjoittanut esipuheen.
 
Nykyisin on julkaistu paljon tämän kaltaisia lyhyitä kertomuskirjoja.  Ne on luettavissa yhdellä istumalla.   Ne on kuin tehtyjä nykyaikaiseen nopeaan ajankuvaan.  Kooltaankin ne ovat pieniä, mahtuvat taskuun.  Kirjan voi ottaa sujuvasti mukaan mihin vain ja lukea kun sattuu pieni rauhallinen hetki.
 
 
 
 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kirjoja,jotka havahduttavat ajattelemaan

Paljon tulee luettua kirjoja joita ei oikein voi arvioida tai arvostella.  Lähiaikoina lukemani kirja oli Kirjeitä nälästä.  Kirjoitin siitä ajatuksia blogiini Satakunnan Kansan/porilaine sivulle. 
Kyselin, onko nälkää tänä päivänä.  Minun mielestäni on.

Kirjeet kertovat hädästä ja pahasta olosta.  Ne voisi aivan hyvin sijoittaa vuoteen 2016.  Nykyisin on tullut vielä uudenlaisia vaikeuksia vanhojen lisäksi.

http://porilaine.satakunnankansa.fi/blogit/?openSpark=30047

 Tässä siitä pieni pätkä
Luin vuonna 1994 kirjoitetun kirjan nälästä. Kyseessä oli Stakesin tutkimuksiin kerättyjä kirjoituksia. Kirjan nimi on Kirjeitä nälästä. Kirjeet kertovat elämästä velkojen, työttömyyden ja monen muun ongelman kurimuksessa. Silloin oli lama pahimmillaan, pankit kaatuivat ja ihmiset joutuivat selviytymään, kuka milläkin tavalla. Ollaanko nyt menossa samaan suuntaan?
Jos ollaan niin, ovatko maksajina ne ihmiset, jotka tekevät töitä pienellä palkalla turvautumatta yhteiskunnan apuun. Sosiaalihuollosta eivät saaneet apua silloinkaan (1990-luvulla) ihmiset, jolla oli jotain kiinteää omaisuutta. Alta menivät asunnot ja tuli velkavankeus.
 
 
 
Samoin tulee luettua tietokirjallisuutta tai historiaa, joita lukee totena.  Niistä voi pitää tai olla pitämättä.  Ne ovat tapahtuneita asioita, joita ei voi muuttaa tai korjata.  Vanhoista asioista voi ottaa oppia ja yrittää parantaa tulevaisuutta.  Mitään asioita ei pidäkään jämähdyttää paikoilleen.

En lue niitä sanasta sanaan, eikä ole tarkoituskaan.  Niillä voi sivistää itseään omaksi ilokseen.

Tässä on linkki Tiede Suuri ensyklopedia kirjan esittelyyn.

http://www.readme.fi/product.php?isbn=9789522202444

Android, Robotiikka, Kone, Robotti

perjantai 8. tammikuuta 2016

Tikli

Kirjoittanut Donna Tartt.  900 sivuinen romaanijärkäle.  Epäilin haluani lukea näin paksu kirja loppuun.  Turha pelko, lukeminen sujui nopeasti.  Kirja oli tapahtumia täynnä ja mielenkiintoisesti kirjoitettu.  Kirjan kantava teema on maalaus Tiklistä, pieni kahlittu lintu, joka aiheuttaa suuria tapahtumia Theon elämässä.
 
Kirja alkaa sananmukaisesti räjähdyksestä, jonka vaikutus seuraa Theoa elämässä kaikissa tapahtumissa ja mielessä.  Äidin ja Theon välit ovat läheiset ja äidin menetys on järkytys.  Aikuisia, jotka pitäisivät huolta Theosta, ei tahdo löytyä.  Löytyy koulukaverin perhe, jonne Theo pääsee joksikin aikaa.  Isäkin viimein saapuu ja poika pääsee nimellisesti hänen hoiviinsa.  Tosiasiassa Theo hoitaa itse itsensä. 
 
Ystävänsä Boriksen kanssa hän kokee paljon.  Mukaan tulee huumeet ja sekainen elämä.  He ovat selviytyjiä molemmat ja toistaan tukien he sinnittelevät eteenpäin.  Mukana ajatuksissa on arvoituksellinen Pippa, joka on tehnyt Theoon valtavan vaikutuksen
 
Kirja on kertomus pojan matkasta aikuisuuteen vaikeuksien keskellä.  Aina selviydytään hiukan matkaa eteenpäin, kompastellen, maailmaa nähden, erehdyksiä tehden.  Jotkut aikuiset ovat tukipylväitä lapsen elämässä, toisten tapaamisen olisi voinut jättää väliin.
 
Herkullinen lukukokemus.
 
Donna Tartt on kirjoittanut aikaisemmin kirjat Jumalat juhlivat öisin ja Pieni ystävä.