maanantai 26. syyskuuta 2016

Kaksi vanhaa naista

Velma Wallis.  Olen joskus kuullut sanonnan: vanhoissa naisissa asuu viisaus.  Tässä intiaanilegendassa kerrotaan vanhojen naisten viisaudesta, mutta myös syistä, jotka aiheuttavat heimon tekemään raskaan päätöksen.
 
Intiaaniheimot kulkivat ennen muinoin pitkiä matkoja selviytyäkseen talvesta ja ruuan puutteesta.  Vanhat ja heikot oli pakko jättää jälkeen, että muu heimo selviäisi. 
 
Tätä tarinaa voisin kuvitella kerrottavan iltanuotioilla.  Ennen kuin tarinat pystyttiin kirjoittamaan.  Wallis on tarinaa värittänyt, mutta perustarina on koskettava ja mielenkiintoinen.  Tämän tarinan pystyy lukemaan yhdellä kertaa ja haluaa lukea.  Se pysäyttää ajattelemaan, miten nykyisin kohtelemme vanhuksiamme.  Hylkäämmekö heidät ja jätämme oman onnensa nojaan.
 
Toivoisin vanhemmankin väestön lukevan tämän ja toteavan: minäkin pystyn elämään ja hankkimaan ruokani.  Rohkeus elää voi nuorellakin olla vaikeaa.
 
 

lauantai 3. syyskuuta 2016

Eläimellisiä tarinoita

Raisa Lardotin elämänmakuisia tarinoita.  Eläimet ovat ihmisen seuralaisia ja kiusantekijöitä.  Toiset ihmiset ovat myös eläimen kaltaisia.  Eläimet ovat syötäviä, kasvatettavia ja ihasteltavia.  Pienet novellit tai tarinat ovat hetkessä luettavia, mutta jäävät mieleen huvittavina tapahtumina.  Niitä tapahtuu kaikille. 
 
Olen lukenut Lardotin kirjoja ennenkin ja aina ne ovat tuoneet hyvän mielen ja lukemisen nautittavuuden.  Lardotin tarinoissa pääsee ihmettelemään ihmisen erilaisuuksia. 
 
Niissä on runollisuuttakin.  Tässä pieni katkelma yhdestä tarinasta.
 
" Viimeinen kesämme. Sydäntä kivisti, mutta kasvot piti säilyttää peruslukemilla.  Se onnistui meiltä, melkein.  Olemme kumpikin mestareita siinä.  Hallitsemme itsemme hyvin.
Vasta rantasaunaa lämmitettäessä varustus oli revetä.
Suruvaippaperhonen lennähti kuin tyhjästä laiturille."
 
Tämä oli vähän surullinen kohta.  Iloa löytyy enemmän tarinoista. 
 
Eläimellisiä tarinoita on julkaistu 2006.