tiistai 25. heinäkuuta 2017

Jussi Jurkka

Lauri Meri on kirjoittanut syvällisen elämäkerran Jussi Jurkasta.  Hän kuoli jo vuonna 1982, joten en nähnyt häntä tietenkään näyttämöllä.  Jussi Jurkan monet roolisuoritukset elokuvissa ja televisiossa sen sijaan olen nähnyt monta kertaa.  Uskon, että hän on ollut näyttämöllä vielä karismaattisempi ja herkempi, kuin elokuvarooleissa.

Lauri Meri on päässyt haastatteluiden ja tutkimusten avulla lähelle Jussi Jurkan olemusta ja sisintä.  Hänhän ei juurikaan itse antanut eläessään haastatteluita, eikä päästänyt toimittajia seuraamaan yksityiselämäänsä.

Koko Jurkan perhe oli kuuluisa näyttelijätaidoistaan.  Kirja avaa hiukan perheen kovaa arkea ja Jussi Jurkan lapsuutta.  Lapset eivät tiettävästi koskaan arvostelleet Emmi Jurkkaa, vaikka kirjasta voisi päätellä hänen joskus jättäneen lapset selviytymään itsekseen, vaihtuvien lastenhoitajien kanssa tosin.

Kenties kova lapsuus antoi näyttelijän elämään eväitä, miten esittää monenlaisia roolihahmoja.  Suuri lahjakkuus taisi asua Jussi Jurkassa jo lapsuudessa.  Ilman lahjakkuutta ei voi olla suuri näyttelijä.  Kaikkea ei voi oppia.  Roolin täytyy nousta sisältä.


Olen jostakin syystä lukenut monia elämäkertoja.  Suurten ihmisten kohtalot kiinnostavat tavallista ihmistä. Miten he ovat selviytyneet elämän haasteista?


  Ulkopuolinen kirjoittaja ei voi tietää kaikkea ihmisestä, josta kirjoittaa.  Lauri Meri on pystynyt luomaan Jussi Jurkasta elämäkerran, josta tulee tunne, että Jussi Jurkka piti paljon sisällään, mutta antoi kaikkensa näyttämöllä.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kun suuret sortuvat

Ken Follett.  Ryhdyin suururakkaan alkaessani lukemaan vuosisata-trilogian ensimmäistä osaa.  Jos muut osat ovat niin sujuvasti ja jännittävästi kirjoitettuja, kuin tämä ensimmäinen osa, ei ole mitään hätää jaksamisen suhteen.  


Ensimmäisestä maailmansodasta kertovan kirjan viiden perheen kohtaloista sodan melskeissä, ei heti osaisi odottaa suurta kaupallista mensetystä.  Niin kuitenkin kävi 2010, kun kirja julkaistiin.  Tunteet ja ihmisten väliset suhteet ovat aina ajankohtaisia.  Sota kärjistää tapahtumia ja 1910-luvulla ei ollut soveliasta tehdä kaikkea sitä, mikä nyt voi tuntua hullulta.


Perheet Englannissa, Saksassa, Venäjällä ja Amerikassa, joutuvat samaan sodan melskeeseen.  Heidän kohtalonsa kietoutuvat toisiinsa. 


Vallanpitäjät juonittelevat joka maassa, vallasta ei ole helppoa luopua.  Työväki on alistettua, naisilla ei ole äänioikeutta, eikä oikein muitakaan oikeuksia.   Kaikissa näissä vaikeuksissa ihmiset haluavat nousta vallanpitäjiä vastaan.  Venäjällä kaatuu Tsaari ja muissakin maissa halutaan eroon luokkayhteiskunnasta.


Elämä on hurjaa, mutta kuitenkin haluttava asia.  Kukaan ei halua kuolla sodan uhrina.  Omaa maata halutaan puolustaa, mutta ei ihan mistä hinnasta tahansa.



  • Kun suuret sortuvat. (WSOY 2011) (Fall of Giants)
  • Maailman talvi (WSOY 2013) (Winter of the World)
  • Ikuisuuden ääri (WSOY 2015) (Edge of Eternity)


Siinä ovat trilogian kaikki kirjat.  Jossain vaiheessa muutkin osat on luettava.  Näin hyviä ja sujuvasti kirjoitettuja kirjoja saa harvoin käsiinsä.    Ensimmäinen osa on hiukan vajaa 900 sivuinen.  Historialliset romaanit ovat alkaneet kiinnostaa minua yhä enemmän.  Haluan tietää mitä ihmiset ovat tehneet ja ajatelleet ennen meitä.  Romaani ei tietenkään ole yksi yhteen historian totuuden kanssa, mutta ainakin Folletin kirjoittamana se tuntuu siltä.