tiistai 5. syyskuuta 2017

Muistin piinaamat

Islantilaista kirjallisuutta ei tule usein luettua jostain syystä.  Nyt tartuin islantilaisdekkariin Muistin piinaamat, jonka on kirjottanut Arnaldur Indridason.  Kirjailija mainitaan Islannin luetuimmaksi.  Enkä väitä vastaan, niin saattaa ollakin.  Hänen kirjansa ovat palkittuja ja käännetty parillekymmenelle kielelle.

Tässä teoksessa tutkitaan kahta tapausta yhdellä kertaa.  Äskettän tapahtunutta ja toista melkein unohtunutta murhaa.  Erlendur Sveinsson ja hänen päällikkönsä Marion Briem tutkivat sinnikkäästi monen jo unohtaman nuoren tytön katoamista ja lämpimästä lauhdevesialtaasta löytyneen miehen murhaa.  Jo erilaiset nimet aiheuttavat vähän vaikeutta lukemiseen, puhumattakaan Islannin erilaisesta luonnosta, joka tuntuu uskomattomalta.  Maan alta tuleva lämmin vesiallas on aika erikoinen paikka hukkua.  Hän ei lopulta olekaan hukkunut vaan pudonnut jostain korkealta.

Soppaan kun vielä heitetään amerikkalaisten sodan aikainen parakkikylä Reykjavikissä, josta tuli köyhien asuinalue sodan jälkeen.  Tapauksissa riittää selvittämistä.  Vielä yli parikymmentä vuotta sitten kadonneen tytön tapaukseen liittyvien ihmisten salailu ei meinaa loppua.  Se on monille ihmisille paha paikka.  Totuuden tuominen esiin aikanaan tekisi usein hyvää rikosten selviämiselle.  Toisaalta, mistä sitä voisi kirjoittaa, jos kaikki tapaukset selviäisivät tuosta noin vain.



  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.