maanantai 1. tammikuuta 2018

Mayra

Max Manner.  Tämä ei olekaan dekkari, joita Manner on kirjoittanut useita.  Onko tämä uusi laji, jota hän alkaa kirjoittaa vai pieni hyppy sivulle.  Tässäkin on jännitystä vähän.  Heikki jää leskeksi onnettomuuden takia.  Heikki syyttää siitä itseään, vaikka ei tarvitsisi.  

Suomalainen mies on vähän jahkailija, joka ei osaa päättää tekemisiään, ettei loukkaisi toista.  Suru on raskas kantaa ja usein siihen jäädään vellomaan, vaikka pitäisi jatkaa elämää.  

Heikki tapaa hautausmaalla Eevan, joka on myös jäänyt leskeksi.  Eeva olisi valmis suhteeseen ja koettaa houkutella Heikin tapaamisiin.  Heikki epäröi, vastustelee, eikä ole valmis.  Samoilla hetkillä Heikin suuri nuoruudenrakkaus ottaa yhteyttä somen välityksellä.  

Mayra  kirjoittaa yksityisviestillä haluavansa tavata.  Heikki on ensin varuillaan, vanhat muistot kuitenkin vyöryvät mieleen.  Voisiko hänelle löytyä onni ja tulevaisuus.

Rakkaustarinat ovat erilaisia.  On hetken huumaa, joka kylmenee äkkiä.  On rakkautta, joka kestää elämän kaikki tyrskyt.  Voiko olla rakkautta, jossa on intohimoa elämän verran, jossa rakkaus toiseen ei laannu koskaan.


Kansi on intohimon punainen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.