lauantai 23. kesäkuuta 2018

Lopotti

Tommi Kinnunen.  Tämä kirja oli hämmentävä teos. Olen elänyt -60 luvulla ja muistelin, olinko kuullut kenenkään puhuvan homoista.   En ollut, eikä tuttavapiiriini kuulunut liioin sokeita ihmisiä.  Kuuroja ja kuulovammaisia oli.  Homous oli aihe, josta ei puhuttu lapsien kuullen.  Sokeus oli varmasti myös vamma, jota ei soisi kenellekään.

Tämä kirja on sukutarina, mutta myös henkilötarina, jossa kerrotaan sokean Helenan ja Tuomaksen tarinat.  Kumpikin kamppailee tahollaan vaikeuksia vastaan.  Suvaitsemattomuutta on vieläkin viljalti, mutta aiemminen homous vaiettiin kuoliaaksi ja sokeat ohjattiin erilaisiin laitoksiin oppimaan turhiakin taitoja.  Ei välitetty, vaikka he olisivat olleet lahjakkaita muillakin aloilla.  

Tähän tarinaan ei ole uskontoa kytketty, mutta pohjoisessa Suomessa uskonto aiheutti monelle tietään etsivälle nuorelle vaikeuksia.  Ulos pääsyä tai helpotusta tuskaan haettiin monella tavalla, viinasta, lääkkeistä tai lopullisemmasta tavasta, kun ei ollut muuta tietä.

Tommi Kinnunen on kirjoittanut aiheesta ajattelemista vaativan kirjan.  Hän kirjoittaa sulavasti luettavaa tekstiä ja kauniita sanoja.  Tekstistä huomaa asiantuntijan otteen. Tämä kirja kannattaa ottaa luettavaksi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava jos kommentoisit ja olisit jotain mieltä kirjoituksistani. Luen aina kaikki.