torstai 21. tammikuuta 2021

Napoli-sarja

Elena Ferrante.  Neljä osainen sarja, josta minulla on luettuna kaksi ensimmäistä ja kaksi seuraavaa odottaa hyllyllä lukemista.  Olen lukenut nykyään vain paljon dekkarikirjallisuuta, nyt halusin jotain muuta.  Löysinkin sitä.  Kiehtova Napoli 1950 - luvulta alkaen sai minut aivan täpinöihini.  Katujen ja pihojen äänet melkein kantautuvat olohuoneeseeni, kun keskityn Lilan ja Elenan elämään.  

https://www.kirjavinkit.fi/sarjat/napoli-sarja/ 

Moni muukin on ihastunut aika yksityiskohtaisiin tapahtumiin, perhe-elämään, ihastumisiin, rakastumisiin ja elämään yleensä.  Vapaata elämää kahlitsevat perhe, uskonto ja omat tavat.  Molempien tyttöjen elämä kietoutuuu toisiinsa monella tavalla.  Lila haluasi elämältä enemmän, hän elää sitä Elenan kautta ja toisinpäin.

Elena opiskelee ja Lila aloittaa perheen perustamisen aikaisin, kun hänellä ei ole mahdollisuutta opiskella köyhyyden takia.  Lila on omapäinen ja joutuu usein vaikeuksiin luonteensa takia.  Elena hautaa murheensa sisäänsä.  Välillä he hakevat tukea toisiltaan.

Naapurit ovat tärkeässä asemassa kaikissa tapahtumissa.  Italialaiseen tapaan naapurit seuraavat toisiaan ja sekaantuvat äänekkäästi muiden elämään.  Mitään ei oikein voi tehdä salassa.  

Ensimmäiset kirjat sarjassa: 1. Loistava ystäväni:lapsuus ja 2.Uuden nimen tarina:Lapsuus ja nuoruus

Odotan mielenkiinnolla mihin tapahtumiin vievät seuraavat kirjat:3. Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät sekä 4.kadonneen lapsen tarina.


Hyvä ystävä on kallisarvoinen.  Ystävää ei petetä, hänelle ei valehdella, häntä ei kadehdita.  Ihminen on kuitenkin raadollinen, hän tekee kaikkea näitä ja osaa selittää sen itselleen parhain päin.  Ihminen haluasi olla hyvä ja uskollinen ja voi pyrkiä sitä kohti.  


torstai 17. syyskuuta 2020

Fatiman käsi

 Ildefonco Falcones.  Historiallinen seikkailuromaani keskiajalta.  Uskonto on tässä vahvasti mukana, niin kuin tästä ajasta kertovissa yleensä.  Meren katetdraali oli huikea lukukokemus, eikä tämä kirja häviä sille.  Ei mikään ihme, että tämäkin oli kansainvälinen bestseller.  

Paksut kirjat ovat aina haastavia lukea, kokonsa takia ja sisältönsä takia.  1000 sivua lukee kuitenkin nopeasti, kun sisältö on mielenkiintoista ja pulppuaa tapahtumia.  

Uskonsotia käytiin Espanjassakin, missä tämän tapahtumat liikkuvat.  Välillä olivat johdossa kristityt, valillä maurit eli muslimit.  Uskonto oli vallan väline ja sitä hallittiin väkivallalla ja sorrolla.  Niin kuin nykyäänkin.  

Päähenkilö Hernando saa alkunsa katolisen papin raiskattua maurinaisen.  Hernandoa aletaan kutsua Nasarettilaiseksi sinisten silmiensä tähden.  Hän tuntee itsensä mauriksi, mutta hänelle opetetaan myös kristillisiä opetuksia.  Hän häälyy molemman uskonnon keskellä.  

Hernando oppii lukemaan ja kirjoittamaan.  Oveluutensa ja viisautensa avulla hän pääsee monta kertaa pälkähästä.  Vihaisen isäpuolensa sortama poika löytää tapoja pärjatä.  Kaunis Fatima on Hernandon rakastettu, Fatimasta käydään kamppailua isäpuolen kanssa.  

Raakoja tekoja tehdään uskonnon ja rakkauden takia.  Hernandon äiti Aisha kamppailee omien demoniensa kanssa.  

Olen lukenut sekä Meren katetdraalin,että Maan perilliset, jotka kertovat samasta suvusta.  Falcones on historiallisten kirjojen mestari.  Tämäkin kirja vei mukanaan keskiajan syvyyksiin.  Kuinka vaikeaa silloin on ollut tosielämässä.  Kirjaan voi lisätä toiveita, tunteita ja ihmisiä.   



sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Tyhjän paperin nautinto

Julia Cameron.  Tie luovaan kirjoittamiseen on alaotsikko.  Alkuperäinen nimi The Right to Write
Oli hienoa lukea kirjoittajasta ja kirjoittamisesta asioita, jotka ovat minullekin tunnusomaisia lyhyellä kirjoittajan harrastustiellä.

En voisi ajatella kirjoittavani tuntikausia tietokoneella päivittäin.  Kirjoitustapani vaihtelee paljon.  Kirjoittelen vihkooni niitä näitä, joita sitten parantelen kykyni mukaan.  Kaikki eivät ole huippukirjoittajia, mutta Cameronia sanoin: kaikilla on oikeus kirjoittaa.

Kokoan kirjoituksiani isommiksi kokonaisuuksiksi.  En ole päässyt romaaniin saakka, ehkä sekin onnistuisi tällä metodilla.  Muistivihkojeni avulla olen kirjoittanut satuja, runokirjoja ja blogeja.  Vielä itse kustantaen, ehkä joskus onnistun saamaan jonkun muun kustantamaan.  

Julia Cameron on itsekin aloittanut itse kustantamalla, kun kukaan ei oikein uskonut hänen tekemiseensä.  Hän kuitenkin kirjoittaa kirjoittamisen vuoksi, koska rakastaa kirjoittamista.  Cameron kehottaa kirjoittamaan joka päivä jotain,  Kirjoitukset jalostuvat aikaa myöten.

Hän puhuu paljon kolmesta aamusivusta käsin kirjoittaen.  Cameronin mukaan pitäisi kirjata ajatuksia sen päivän tai tulevaisuuden osalta.  Ilman vakavampaa suunnitelmaa.  Kirjoittaa paperille ajatuksen virtaa.  Olen sitäkin joskus kokeillut.  Täytyy myöntää,  joskus siitä jäi kehitettäväksi jotain myöhempään käyttöön.  Kenties lause, sana tai ajatus.  Julia Cameron on edennyt pitkälle kirjailijan uralla.  Hän on kirjoittanut monipuolisesti kaikenlaista.


Sain ajatuksia tästä kirjasta paljon.  Päällimmäisenä ajatuksena jäi kirjasta kannustus ja rohkaiseminen.  Ei voi tietää osaako kirjoittaa jos ei ota paperia eteen ja aloita.  Kenties kirjoitukset eivät riitä julkaisemiseen kirjaksi asti, mutta kirjoittaa voi niin monella tavalla.

Blogit, mielipidekirjoitukset sanomalehdissä, kirjeet kaverille sähköpostilla tai vanhan tavaan mukaan.  

Runoja voi kirjailla syntymäpäiväkortteihin,  kirjoituskilpailuja on aina silloin tällöin ja lisää voi opiskella kansalaisopistoissa kirjoituspiireissä tai avoimessa yliopistossa.

Jos ei ole vielä lukenut tätä kirjaa niin kannattaa aloittaa vaikka itsensä rohkaisemiseksi.


perjantai 12. kesäkuuta 2020

Toisten maassa

William Nicholsson.  Tästä kirjasta tuli heti elokuvallinen olo, eikä mikään ihme.  Kirjan on kirjoittanut Nicholson, joka on esim. Gladiaattori elokuvan käsikirjoituksen takana.  Hänellä on taito saada kuva muodostumaan mieleen, vaikka on kyse näinkin epätodellisesta aiheesta.

Kirja kertoo parikymppisestä nuorukaisesta, joka on tyytymätön elämäänsä ja päättää laittaa valmistujaislahjansa matkaan, jonka päämäärä on tuntematon.  Mitään ei kerrota, kertojan nimeä, maata johon hän on menossa, ainoastaan kanssakulkijat mainitaan nimeltä.

Kirja on tavallaan järjetön tapahtumien ketju, jota ei voisi tapahtua.  Sellaisia kuitenkin tapahtuu ympärillämme.  Jos ei koko tapahtumaketjua niin osia siitä.  

Kertoja etenee matkaansa kohti nimetöntä maata, kohti omaa tuhoaan vai pelastuuko hän siitä.  Ensin hän on sivullinen, mutta muuttuu päähenkilöksi.  Kaikki on jotenkin epäselvää koko ajan.  Kertoja tuntuu olevan oman mielensä vanki.  

Käyttäkää valtaanne varoen, se lause toistuu monen ihmisen sanomana.  Sen on joku viisas kirjannut ylös ja sitä käytetään oman totuuden sanomiseen.  

Kun tämän kirjan tapahtumat siirtää todelliseen maailmaan, niin kuka vain voi joutua syytetyksi teoista, joita ei ole tehnyt.  Kirja on kaiken kaikkiaan koukuttava.  Koskaan, kukaan ei voi tietää mitä on edessä elämässä.  Tyytmättömyys omaan elämään voi aiheuttaa ongelmia itselle tai muille.



tiistai 5. toukokuuta 2020

Neulansilmä ja Piraatti

Ken Follett.  Kirjaston ollessa suljettuna koronan takia, minun täytyi turvautua omiin varastoihin lukemisen saamiseksi.  En oikeastaan tiennytkään omistavani Follettin kirjoja.  Ensimmäinen suomennettu kirja Neulansilmä sattui ensimmäisenä käteen, toisena Piraatti.

Ne olivat jotenkin saman sorttisia kirjoja.   Neulansilmä on sota-ajasta kertova vakoojaromaani.  Saksalainen vakooja on Englannissa  raportoimassa omaan maahansa tietoja.  Hän on ovela ja nopeaälyinen Neula, josta ei ensin löydy edes kuvaa.  Takaa-ajo pyörii ympäri Englantia, jossa vakoojan jäljiltä löytyy monta ruumista.

Piraatinkin alku alkaa sota-ajasta, josta mennään eteenpäin 20 vuotta.  On vakoojia, agentteja ja kaksoisagentteja.  Venäläisiä, juutalaisia ja palestiinalaisia (arabeja).  Heistä osa on ollut opiskelemassa Englannissa ja nyt he kohtaavat vastapuolilla.

Molemmat kirjat ovat vahdikkaita ja mukaansa tempaavia.  Eikä ole ihme, että mukana  on kaunis nainen, joka joka kaipaa rakkautta tai löytää rakkauden kohteen.  Naiset eivät ole Follettin kirjoissa ikinä mitään statistejsa.  He ovat mukana vauhdissa tai jopa käynnistäjiä.

Näiden kirjojen perusteella ei ole mikään ihme, että Ken Follettista on tullut maailmankuulu kirjailija.  Follett on kirjoittanut myös historiallisia romaaneja, jotka olen myös lukenut.

Hyvin viihdyin näiden seurassa ja kohta jo kirjastotkin aukeavat. 

 
 
 
 

maanantai 10. helmikuuta 2020

Status

Milja Kaunisto.  Viimeinen kirja Purppuragiljotiini-trilogiaan.  Sarja kokonaisuudessaan on ollut vaudikas juonittelujen ja salailujen täyttämä.  Suurta osaa on näytellyt giljotiini ja sen käyttäjä, pyöveli Isidor, joka rakastuu aateliseen kreivittäreen Marianneen.  Aatelisia ja kuninkaallisia jahdataan ja päät ovat höllässä.  Heidän omaisuutensa vaaditaan tasavallan käyttöön.

En tiedä juurikaan Ranskan historiasta, ainoastaan nimet ovat hämärästi tuttuja.  Markiisi de Sade, Napoleon, Roberspier ja Ranskan viimeinen kuningas Louis XVI.  En voi tietää mitkä asiat ovat edes hämärästi todentuntuisia ja tapahtuneet samalla aikakaudella.  Milja Kaunisto kirjoittaa niin mukaansa tempaavasti, että välillä on tippua kyydistä.  Kaikki veren täyttämät kadut ja giljotiinin louske ei haittaa, kun perusjuonena on selviytyminen elävänä kaaoksesta ja rakkaus.

Ensimmäinen osa Luxus ilmestyi 2016, toinen osa Corpus 2017 ja viimeinen osa Status 2018.    Olen nyt lukenut kaikki Kauniston kirjat, ensimmäisen trilogian ensin: Olavi Maununpoika-trilogian.  Hän on saanut paljon irti historiallisista tapahtumista.  Kaunisto ei välttele raakuksia ja tee historiasta pelkästään kaunista ja hyvää.  Ihminen on raadollinen ja ottaa valtaa missä sitä on tarjolla.  Varastaa, tekee huorin, tappaa, mutta myös hyviä ihmisiä on ollut aina.  Tasapaino säilyy, tosin se on jatkuvaa taistelua hyvän ja pahan välillä, mutta sitähän elämä on.   Ihminen itsekin taiteilee omassa mielessään hyvän ja pahan välillä.  

Tämä kirja, Status, oli mielestäni niin hyvin kirjoitettu, että ansaitsisi vaikka jonkun palkinnon.  Hyvä kirja on sellainen, jonka jaksaa lukea alusta loppuun syömättä ja juomatta, niin kuin melkein teinkin.  Mielenkiinto säilyi ensimmäiseltä sivulta viimeiselle.

Kaikilla on oikeus onneen.  Pyöveli Isidor, äpärä ja suvuton on valmis viettämään elämänsä pyövelin apulaisena ja asumaan huorien ja varkaiden tapaan.  Elämään astuu kaunis Marianne jota hän pyyteettömästi rakastaa.  En halua selvittää tapahtumia ja juonta sen enempää, kun en siihen pysty.  Kannattaa lukea.

lauantai 9. marraskuuta 2019

Muistini mukaan

Carl-Johan Vallgren, Mikael Persbrandt.  Suuret taiteilijat ovat melkein aina erikoisia tai erilaisia ihmisinä, kuin tavalliset tallaajat.  Kenties he siksi ovatkin päässeet esiin.  Mikael Persbrandtilla on ollut sekasortoinen elämä, jonka keskellä hän on kuitenkin pystynyt tekemään kaikenlaista.  

Ennen häntä en olisi pystynyt nimeämään montaakaan ruotsalaista näyttelijää, Ingrid Bergmanin ja pari muuta. Näkyvimmät työt näin suomalaisena katsojana ovat olleet Gunvaldina esiintyminen Beck - elokuvissa.  Persbrandt on tehnyt myös mittavan uran teatterissa ja monessa muussa taidelajissa.  

Yksityiselämä onkin sitten ollut välillä aikamoista sekoilua.  Kumpi sitten oli ensin, kaksisuuntainen mielialahäiriö vai huume- ja alkoholiongelmat.  Kumpikin on paha ongelma, yhdessä ne voivat olla mahdoton kestää.  Vähältä piti, ettei elämä loppunut vallan, niin pohjalla hän oli. Kenties on käytävä todella pohjalla, ennen kuin pystyy tunnustamaan itselleen tarvitsevansa apua.

Vaikea on kenenkään elää toisen elämää.  Vaikeaa on seurata vierestä lähimmäisen vaikeuksia, kun apua ei haluta.  Onneksi hänellä oli lujana pysyvä vaimo, joka ei lähtenyt mukaan hullutuksiin ja antoi anteeksi, kun pohja oli saavutettu.

Elämäkertoja on alkanut ilmestyä tihenevässä tahdissa.  Osa niistä on kiinnostavia.  Niissä ei kiinnosta se kaikenlainen sekoilu vaan selviäminen niistä.  Mikael Persbrandt on karismaattinen esiintyjä, jonka huomaa pienimmissäkin rooleissa, hän vie tilaa muilta.  Muiden näyttelijöiden täytyy olla yhtä vahvoja tai esiintyä eri aikaan.  



Napoli-sarja

Elena Ferrante.  Neljä osainen sarja, josta minulla on luettuna kaksi ensimmäistä ja kaksi seuraavaa odottaa hyllyllä lukemista.  Olen luken...